Bieksun ensimmäisen pääsiäisen porokisat. Upea auringonpaiste ja pari pakkasastetta; heelervauva viiletti kelkanjälkiä pitkin innoissaan omien ihmisten mukana kohti poron tuoksua ja ihmisvilinää. Eikä kyllä muuta voi sanoa kuin, että on se mahtava pakkaus. Porojen katselu jäi toissijaiseksi; ihmiset olivat niiin paljon kivempia. Tutut ja tuntemattomat kävivät ihastelemassa ja kysymässä rotua. Oli lapsia ja aikuisia silittelijöitä. Tuttujen syliin piti ängetä, vieraiden syliin piti ängetä, kaikkia piti pussata.. Mikä parasta, treffasimme kisoissa myös TOISEN HEELERIN, Nanon. Biekka oli oikein reipas ja teki tomerana tuttavuutta. Haukotus kivalle päivälle!
Tähystyspaikalla (kiikarissa iso musta koira)
 Biekka & Nano 
Kotiinkin jaksaa vielä viilettää
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti