Biekka oli kerrassaan hieno mies hakudebyytissään tänään Kommatissa Petri Koistisen vetämällä kurssilla. Harjoituksissa keskityttiin maalimiehen löytämiseen ja sen luona pysymiseen, ei vielä ilmaisuun. Ensimmäinen haku oli Biekan puolelta suurimmaksi osaksi metsäretkeilyä; hajuja suorastaan lensi kuonoon ja jalka nousi. Itsellä oli kova työ pitää mielessä kaikki, mitä piti. Puolivälissä Biekka kurottautui ylemmäs haistelemaan. Ihmisen hajua. Matka jatkui pitkää "siksakkia" hakuilijan parhaan ystävän, tuulen avittaessa meitä järveltä päin. Biekka haisteli uudestaan. Taas ihminen. Kohta siksakkia oli tehty jo aivan lähelle maalia, ihminen näkyi jo, mutta Biekka ei reagoinut siihen mitenkään. Petrin sanoin se "sulki maalin kokonaan mielestään." Biekkaa piti rohkaista lähestymään maalia parilla askeleella. Varovaista haistelua aivan matalana, korvat luimussa kunnes häntä alkoi vispata vimmatusti; OIKEA IHMINEN -ja NAKKIA! Saatiin ottaa toinen kerta heti perään. Biekka eteni jo reippaana edellä ja etsi selvästi hajua ilmasta. Maalin lähellä taas vähän rohkaisua lähestymällä itsekin maalia ja kohta Biekka sai nakkia ja maalimies pusuryöpyn. Kolmannella kerralla osasin itse edetä parhaiten, esim. pysähtyä odottamaan, kun Biekka pysähtyy haistelemaan ja tulkita sitä muutenkin paremmin. Päällimmäisenä kurssista jäi tunne, että Biekka todella nautti lajista. Maalimiehet olivat ainakin ehdottoman ihania ja Biekka jäi maalille mielellään. Tästä opiskelu ja harjoittelu jatkukoon! Pitkän päivän (9.00-15.00) jälkeen kotiin palasi väsynyt, mutta vielä pusuintoinen heeleri -sekä tietysti tyhjääkin tyhjempi makkararasia.
 |
| Hakumaastoa |
 |
| Tyhjä on |
