Unikaveri ja saunatonttu

Muutama hassu päivä ja olisi jo vaikka mitä kerrottavaa! Ensiksikin, Biekka on valloittava tapaus. Eipä se tunnu olevan oikein mistään moksiskaan, vaikka lapsiperheessä sattuu ja tapahtuu. Lunkki jätkä aivan niin kuin Kirsi sitä kuvailikin.

Eilen Biekka sai matolääkkeen ja puntariin 8-viikkoisen lukemiksi 2,3 kg. Leikattiin myös kynsiä (tässä pantiin hanttiin), harjoiteltiin pikkuisen istumista naksulla ja tutustuttiin imuriin. Pyykinpesukone ja rumpukin pitivät meteliä. Biekka vietti hetkiä myös yksin, kun laskettiin takapihalla mäkeä lasten ja Moskun kanssa. Kävin välillä khh:n ikkunasta kurkkimassa, että kaikki on ok. Siellä se kalusi hirvenluuta tyytyväisenä radion ja pyykkikoneen laulaessa taustalla. Hellyyttävin hetki oli kuitenkin, kun Biekka painautui kohta kolmivuotiaan poikamme viereen olkkarin lattialle päikkäreille. Aikansa pentua siliteltyään ihmislapsonenkin sammui kuin saunalyhty. Koira ja lapsi nukkuivat kylki kyljessä melkein tunnin olohuoneen matolla :) Illalla pojat räiskivät ammeessa ja pikku herra oli sielläkin ammeen vierellä kaverina. Poikien mentyä nukkumaan saunottiin. Pikku-Biekka seurasi suihkuille mukaan. Naama siinä kastui, mutta eipä haitannut. Biekka tunki nenänsä taas saunan oven alta ja tepasteli uteliaana saunaan. Se hyppäsi alaporrasta vasten meitä katselemaan, kävi välillä mutkan suihkuilla ja khh:ssa haistelemassa ja tuli aina takaisin. Nostin sen keskilauteelle ihmettelemään ja niin siinä hetki nautittiin yhdessä saunan lämmöstä :) 

Tänään aamulla koirapojat jatkoivat tutustumista ja päivällä ulkoiltiin. Lunta tulee koko ajan, joten kolailtiin pihaa niin, että Biekan on siellä mukavampi tassutella.

Kyytiläinen

Kukkuu!

Biekka

Ajeltiin eilen Oulusta Raaheen Kirsin luokse pentua hakemaan. Pikkupojat jäivät Tervolaan mummolaan. Perille tultaessa pentuaitauksesta kurkki uteliaita silmäpareja ja mietin vain, kuka niistä mahtaisi olla meidän Biekka. Poikien tasaiset luonteet tekivät valinnasta vaikeaa, mutta lopulta valitsimme isoimman pojan. Sen, jota eniten eka käynnin jälkeen mietimme ja jonka sain syliinkin nukkumaan. Kotisaaren Syypää hymyyn lähti kanssamme pitkälle kotimatkalle kohti pohjoista.

Heti matkan alettua Biekka heräsi kantoboksissa sylissäni ja uikutti ensin ikävää ja ihmetystä, kunnes painoi pään tuttuun vilttiin ja jatkoi unia. Pysähdyttiin Iissä tankkaamaan ja käytettiin pentua ulkoilemassa, mutta pissoja ei tullut. Matka taittui nopsaa Biekan nukkuessa. Seuraava stoppi oli Tervolassa, josta haettiin pojat mukaan. Ville meni Moskun kanssa edeltä ja pentu sai jaloitella rauhassa ulkona. Ensimmäiset pissatkin tulivat uuden "mummolan" pihalle. Sisällä ruoka ei maistunut. Sen sijaan Biekka teki varovaisia tutkimusretkiä mummolassa, haisteli uudet tuttavat ja pääsi hetkeksi nenätysten Moskunkin kanssa. Loppumatkaksi otin Biekan syliini tutun viltin päälle etupenkille. Pian Biekka nukkui ja kun tuli tylsää se alkoi kiehnäämään sylissä ja saalistamaan hiuksiani suuhunsa. Kohta se taas asettui nukkumaan. Ei olisi uskonut, että pieni on vasta napattu maailmalle emänsä ja sisarustensa luota. Napapiirillä tehtiin vielä yhdet pissat ja loppumatkan poika köllötteli tyytyväisenä mamman sylissä. Rovaniemeltä kotiin asti ajeltiin lumipyräkässä. Sylissä sisälle kannettu koira oli ihan lumihiutaleiden peitossa. 

Syypää hymyyn matkalla pohjoiseen

Koirien tutustuminen oli varovaista. Kumpikin ihmetteli vuorotellen toisiaan; Biekka epäröi isoa koiraa ja Mosku varoi, ettei pienempi osu naskaleilla mihinkään. Vaikka myöhä olikin, käytiin vielä saunassa, jonne Biekankin piti oven alta kurkistella. Saunan jälkeen istahdettiin esikoisen kanssa olohuoneen lattialle, jonne Mosku ja Biekkakin tulivat. Siellä tutusteltiin kaikessa rauhassa. Pissahommat on mennyt kivasti. Kerran Biekka kävi jopa olohuoneesta asti itse khh:ssa ulko-oven luona sanomalehdillä. Kop kop, yhtään vahinkoa ei ole vielä tullut muualle asuntoon. Ollaan kiikutettu Biekkaa ahkerasti ulos ja sinne on tullut suurin osa pissoista.

Kotiintulopäivän tunnelmia illalla:

Tänään aamulla koirien pissatusten ja ruuan jälkeen Mosku ja Biekka tekivät uudestaan tuttavuutta. Meno oli jo selvästi rennompaa, leikkiinkutsuja tuli puolin ja toisin. Mosku ei enää vahtinut leluja ja Biekka uskaltautui temmeltämään. Riekkumisen jälkeen pojat ottivat torkut keittiön lattialla -pieni hajurako pidettiin vielä. Huomaa myös kolmas kuva, Mosku ja liito-orava. 

Tänään:

Valmisteluja

Huomenna lähdetään Ouluun ja lauantaina haetaan pentu kotiin. Aloin nyt illalla "vähän järjestelemään" kodinhoitohuonetta pentua varten ja huomasin parin tunnin päästä tehneeni melkein suursiivouksen koko alakerrassa. Hupsis. Näköjään hyvällä mielellä saa paljon aikaan. Khh:sta vein kaiken ylimääräisen pois; matot ja kengät lensi uusiin koteihinsa eteisen kaappiin ja vaatehuoneeseen. Muu asunto onkin jo ok, kun ei muuton jälkeen olla ehditty ostella oikeastaan mitään uutta. Ei ole pennulle edes verhoja, mitä repiä alas. Tänään nuo ukkelit aikoivat laittaa Trollin portin paikalleen khh:n oveen. Hommaanhan tarvitaan vaikka mitä työkaluja...esim. moottorisaha ;)

i

Pennut silmätarkastettiin eilen terveiksi ja kennelnimetkin on jo papereissa. Tästä tulee jännittävä viikonloppu! 

Hädässä koiraystävä tunnetaan

Pieni rokkopotilaamme on ollut vaisu ja kuumeinen muutaman päivän.  Sylissä on paras paikka, mutta hätätapauksessa pään voi painaa myös Moskun kylkeä vasten. Luottamus on molemminpuolista.

Nomen est..

..omen? Viikko vielä ja uusi perheenjäsen on kotona. Nimikin on päätetty. Biekka. Saamenkielellä Biegga tarkoittaa tuulta tai tuulen jumalaa. Saapa nähdä enteileekö nimi tuulennopeaa agiliitäjää vai mitä. Voi olla, että kuvaus "määrää, mistä päin tuulee" tulee ainakin tutuksi.. ;)

http://www.samimuseum.fi/maahisweb/suomi/tieto_kertojien.html:

Tuulen jumala (Biegga-almmái) määräsi, mistä päin tuulee. Siinä mielessä se kuului myös luonnon tai yleisten jumalten joukkoon. Mutta sen lisäksi se ohjaili villipeuralaumojen liikkeitä, koska peura (myöhemmin poro) on eläin, joka aina kulkee kohti tuulta. Villipeuran pyynti oli muinaisille saamelaisille kaikkein tärkein toimeentulon lähde, siksi tuulen jumalaa palvottiin hyvin tärkeän elinkeinon säätelijänä, nimittäin peuranpyynnin jumalana. Inarijärven länsipuolella piirtyy taivasta vasten tv-masto Tuulispään laelta, saameksi vaara on nimeltään Bieggaoaivi. Se on ollut tuulen jumalalle pyhitetty maamerkki, joka näkyy kauas Inarille.

Kyllä se jää kantaa

Aurinko, -5°C. Launtaiaamuna suunnattiin Moskun kanssa Kitisen jäälle puoleksitoista tunniksi ulkoilemaan. Siellä seikkailtiin kelkanjälkiä pitkin rantaviivan suuntaisesti ja etsittiin kantavimpia jälkiä. Vähän aina hirvittää kulkea jäällä, varsinkin suht vieraalla sellaisella, mutta ehkä se jo näin tammikuussa meidät kantaa. Mosku nautti vapaana juoksentelusta ja lumipaakkujen metsästyksestä. Hetkeksi maltettiin myös pysähtyä kuvattavaksi -tai sitten ei.

Have a pink Sunday!

 

Aarrearkku

Muutama päivä sitten Moskun takajalka kipeytyi ja se varoi laskemasta sille painoa. Tänään en ole huomannut enää ontumista, mahtavaa! Päivän kruunasi Muschin jälleenmyyjä, joka soitti ja kysyi ollaanko kotona, jos hän toisi tilatut pakasteet vielä tänään. Saatiin toimitus kotiovelle asti alle viikossa. Mentiin Moskun kanssa heti tutkimaan, mitä pahvilaatikoiden sisältä löytyy ja otettiin ruuista oma satsi sisälle pikkupakastimeen. Mosku sai maistiaisiksi sian selkärankaa eikä kyllä jäänyt epäselväksi, oliko ranka hyvää..Rousk!

Aarrearkku

Anna jo, PLIIIIS

Black & tan dreams

Nyt on oma talo ja oma piha, mutta ehkä tärkeintä: Mosku on kasvanut ja aikuistunut tarpeeksi. Meille tulee toinen koira! Rotu oli selvä jo useamman vuoden takaa; Mosku saa veljekseen lancashire heelerin (/lancashiren karjakoiran). 

Ajeltiin joulun jälkeen vanhemmilleni Vaalaan ja 29.12. mentiin Raaheen Kirsin luokse Taran (FI MVA BH MH Marmalade´s Artemis) ja Nemon (FI MVA, SE MVA Limebrook´s Northern Desire) pentuja katsomaan. Kyllä jännitti! <3 Pentuaitauksessa vilisti seitsemän tomeraa heelerinalkua, 4 poikaa ja 3 tyttöä. Pennut olivat vähän vajaa neliviikkoisia, mutta jo oli naskalit töissä. Riekkumista seurasi simahdus. Kirsi antoi isoimman pojan syliini nukkumaan. Mosku odotteli autossa, mutta pääsi lähtiessä haistelemaan Taran tyttären Miinan kanssa. Muutama viikko vielä odotusta ja jännitystä, mistä riiviöstä tulee Lapin poika ja perheemme uusin vahvistus <3 

Kimppuun!

Isoin poika

Mosku ja Miina

BARF

Joulun alla silmiini pisti Facebookissa Muschin joulukampanja, jossa lahjoitettiin ruokaa kodittomille koirille ja kissoille. Eksyin Muschin sivuille ja aloin tutkiskella raakaruokintaa vähän tarkemmin. BARF oli tuttu vain sanana. Sitten välähti; siskonihan ruokki Jönssin raakaruualla korva-ongelmien takia. En edes tajunnut, että se oli barffia, tyhmä minä! Mietin, voisiko raakaruokinnasta olla apua meille tasapainon löytämiseksi Moskun ruokinnassa?!  Tuo valkoinen on nappuloille "nirso" eikä aina syö annoksiaan. Lihat ja luut kyllä maistuvat. Niin kuin Yrjölän puurokin. Nälissään se sitten oksentaa keltaista vaahtoa. Ruoka-aikojen muuttaminen ei auta eikä nappulamerkin vaihtaminen jatkuvasti tunnu järkevältä.  Alempana muutama linkki, jotka saivat oman lamppuni syttymään raakaruokinnan puolesta. Kokeillaan! Kiitos Sarille Ouluun ja Johanna M:lle etelään infosta ja vinkeistä!!

Barffi.net
Barf.fi

http://sinikeijunelamaa.blogspot.fi/p/barf.html
http://www.luontaishoitolarephlex.fi/barf.shtml

Nyt on raakaruokailtu noin kolmisen viikkoa. Nappulat ja Yrjis on jätetty pois. Aamuruualla Mosku saa isohkon köntin lihaisia luita. Keittiövaaka on vielä tilauksessa, joten tarkkoja grammamääriä en tiedä. Arvio ~600-700g. Ruokalistalla on ollut hirven luita, naudan luita ja rustoja, kanan siipiä ja kalkkunan kauloja. Iltaruualla Mosku saa liha-kasvismössöä. Tähän mennessä liha-aterialla on ollut sian- ja naudanjauhelihaa, kanaa, naudanmahapullia, sisäelinseosta, itsepyydettyjä järvikaloja pakkasesta, raakaa kananmunaa kuorineen (~2 krt/vk) sekä vegemössö (esim. joku vihreä salaatti, kurkku, valkosipuli, omena, mustikka tm.), jonka soseutan yleensä itse. Reissussa hakattiin pötköstä. Vegen sekaan tilauksessa on ainakin lohiöljy ja/tai Nutrolin ravintoöljy. Siskolta sain purkillisen Dorwest Herbs Easy Green -jauhetta, jota ajattelin lisätä iltaruokaan viikon kuureina. Reissussakaan ei ole ollut ruuan kanssa ongelmia. Uutena vuotena sisko diilasi loman ajan ruuat Oulusta Mustista&Mirristä ja etelän pikavisiitillä Jumbon Faunaturista tarttui mukaan mm. kalkkunan kauloja. Ensimmäinen tilaus on tehty myös Muschin lähimmälle jälleenmyyjälle (vain 30km päähän!!) Hukan Jälkeen, jolta kuulemma onnistuu tarvittaessa kotiinkuljetuskin. Tilauksessa on mm. jauhelihoja, kurkkutorvia, naudan mahaa, sian selkärankaa ja hirveä. Pitää vielä infota naapurin poro- ja hirvimiehiäkin, että saavat tästä edes tuoda ylimääräiset lihat ja luut meille. Kyllä minä kirvestä käyttelen!

Kokemukset ovat kyllä positiivisia. Olishan tämän voinut aiemminkin keksiä. Ruoka maistuu, kuppi tyhjenee joka kerta, oksennusta ei ole tullut kuin kerran (sekin luultavasti luun palan takia). Mosku ei enää piereskele, kakkaa tulee vähemmän ja se on sellaista pientä papanamaista. Oliskos se ollut kolmas päivä, kun kakka ei enää ollut ollenkaan löysää. Myös hampaat kiiltää puhumattakaan turkista, joka on kuin silkkiä vaan. Yleisolemuskin on muuttunut sporttisemmaksi ja paino on tasoittunut. Kyllähän sitä näin vasta-alkajana miettii, saako se varmasti kaikki tarvittavan, mutta ilmeisesti oikealla tiellä ollaan, vai?!

Ensin liha, sitten muna