Uimaan!

Mosku uskaltautui oikeasti uimaan vasta aikuisiällä. Biekka kävi jo heti meille muutettuaan ihan vapaaehtoisesti suihkussa ja saunassa ja nyt kesällä se hyppäsi omatoimisesti lasten uima-altaaseen vilvoittelemaan. Kovat on helteet toukokuuksi! Tänään auringossa +35. Eilen kaksikko pääsi Kitisen rantaan kesän ensimmäiselle uintireissulle. Kun Biekka pääsi autosta, se kahlasi määrätietoisesti Moskun perässä veteen ja lähti uimaan :D Eipä paljon arkaillut. Uiskentelun jälkeen oli kiva vain loiskutella vedessä. Kotona olikin sitten hyvä harjoitella käsittelytoimenpiteitä, esim. pyyhkeellä kuivaamista. 

Mosku noutaa keppiä

Biekan uimanäyte

Kuivausta

Yläaste: graduated

Moskun toko-kurssi oli ja meni. Tänään oli kurssin viimeiset treenit, jotka suoritettiin kuten kisoissa: numerolaput rinnassa. Yksi koirakko kerrallaan suoritti oman luokkansa liikkeet läpi muiden seuratessa kentän laidalla. Me Moskun kanssa päästiin ensimmäistä kertaa testaamaan kaikki avoimen luokan liikkeet putkeen. Meille tuli lappu numero yksi.

Luoksepäästävyys (tehtiin alokaslaisten kanssa yhdessä)

Se oli varmuudella kymppi.

Paikalla makaaminen

Varmaankin 9, kun maahanmeno alussa oli hitaanlainen. Viime kerralla, jolloin tämä liike tehtiin ihka ensimmäisen (!!) kerran niin kuin kisoissa, me osattiin kyllä kympinarvoisesti. Kyllä olin ylpeä tuosta koirasta! (Olin niin riemuissani, että fiilistellessä jäi treenireppukin kentälle).

Seuraaminen taluttimetta

En muista, mitä ohjaaja suorituksesta tarkalleen sanoi, mutta itsestäni liike meni superhienosti. Kontakti piti koko ajan, pysähdykset, käännökset, kaikki meni hienosti. Jes!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Tämän pilasin itse vilkaisemalla taakse. Olisi vaan pitänyt luottaa koiraan! 

Luoksetulo

Viimeksi meni nappiin, tänään ei! Viittä vaille läpijuoksu. Pysähtyminen kesti ja kesti. Saatoin huutaa "seis" jotenkin erilailla kuin tavallisesti. Positiivista oli istuminen suoraan eteen ja siirtyminen oikeaoppiseen perusasentoon (ei siis piiruakaan vinoon).

Seisominen seuraamisen yhteydessä

Taisi olla kymppi.

Noutaminen

Lähti vauhdilla, mutta tuli kapulalle tassut edellä (vähän kuin syöksyi kapulan luo). Eteentulo jäi vähän vinoon, irroitus hieno, mutta ennakoi ja tuli ilman lupaa edestä perusasentoon.

Kauko-ohjaus

Alussa laiska maahanmeno ja vielä laiskempi istumaannousu! Sen jälkeen meni niin kuin pitää! Mitä tästä nyt saisi sitten..yleensä menee kuin vettä vaan. Syytän hellettä! 

Estehyppy

Mitä ihmettä! Mosku kiersi esteen ja istahti suoraan esteen taakse. Ou nou! Loppuosa hieno. Tehtiin liike ensimmäistä kertaa loppuun asti kisatyyliin. Täytyy rakentaa kotiin oma este!

Kokonaisvaikutusta ei arvioitu sen kummemmin. Ensin ajattelin, että jos paikallamakuu onnistuu, (kun se on kuitenkin se suurin jännitysmomentti) muut liikkeet saa mennä miten vaan niin olen tyytyväinen, mutta ei! Ilmeisesti nälkä kasvaa syödessä, kun se harmitus tulee sittenkin, jos joku ei menekään putkeen. Mulla on niin taitava ja innokas treenikamu, että jo senkin takia tahtois vaan niitä kaksnumeroisia pisteitä tauluun. No ysitkin käy ;) Järkyttävä kuumuus ja helle ei tänään ainakaan auttaneet asiaa. 

Kurssi loppui, mutta koska intoa on, ohjaaja suostui vetämään treenejä silloin tällöin ainakin vielä ensi kuussa. Elokuussa päästään sitten taas perinteisiin kisoihin tähtäävien tehotreeneihin. Nyt huilitaan muutama päivä ja jatketaan sunnuntaina Biekan eskarin "päättökokeeseen". Maanantain kohdalla kalenterissa meillä onkin mustan kanssa jo uusi perustottelevaisuuskurssi.

Kippurahäntä kyläilee

M&B saivat tänään heelertyttö Nanon kylään. Pikkumustat olivat kooltaan lähes samankokoisia, Biekka ehkä isompikin, mutta rakenteeltaan hauskasti aivan eri puusta veistettyjä; Biekka on niin "taramainen" kuin olla ja voi :) Ensin Biekka ja Nano tutustelivat keskenään, lopuksi iso valkoinen liittyi seuraan. 

Mustat pisteet pellolla; vasemmalla Biekka (suora häntä)
ja oikealla Nano (kippura häntä)

B, N, M. Kielimittarit kertovat kaiken. 

Kesää kohti

Lumet ovat sulaneet. Noh, ainakin melkein! Löysin tänään uuden juoksutuspaikan koirille parin kilometrin ajomatkan päästä. Siellä koirat laukkoivat kunnon hiet ja matkan varrella törmättiin yksinäiseen lumikasaan. Mosku keksi heti, mitä siinä tehdä. Se hyppäsi lumeen, kieri ja vilvoitteli, söi lunta janoonsa ihan kuin +10 astetta olisi isompikin helle. No sille taisi olla. Biekka otti mallia ja kävi sekin kuopimassa ja haukkailemassa lunta. Kohta se helle tulee meille ihmisillekin; viikonlopuksi on luvattu jo +20...Hei hei lumet, ensi talvena nähdään!

LEVI

Autossa matkustelevi, kolme yötä mökkeilevi. Mökkiin tutustelevi, mättäitä nuuskuttelevi, lunta etsiskelevi ja lumeen pissailevi. Metsässä juoksentelevi, sammalta kaivelevi, vaaralle kiipeilevi. Sadetta pitelevi, auringonpilkahduksesta nautiskelevi. Luita kuistilla rouskuttelevi, häntää äitienpäivänä huiskuttelevi. Autossa kiltisti odottelevi, kun perhe kylpylässä uiskentelevi. Illalla yhdessä lenkkeilevi, MM-jääkiekkoa kuuntelevi ja takkatulen lämmössä köllöttelevi. Yöllä rauhassa nukuskelevi, vasta aamulla ulos pyytelevi. Maanantaina kotiin palailevi ja jo illalla reippaana treenailevi. 

Valkoisen treenistartti

Olin eilen iltakuudesta puoli yhdeksään treenaamassa. Ensin oli Bieksun eskari, jossa pikku jäbä esiintyi vallan edukseen noin pieneksi mieheksi. Vierailtiin keskiviikon ryhmässä, kun ei maanantaina päästy. Erityisen ylpeä olen siitä, kuinka hienosti se haki kontaktia pitkin treenejä. Möreähaukkuinen labbiskaaan ei saanut karvoja pystyyn kentällä. Kaikki ohjaajat kävivät vuorollaan silittämässä toisten koiria, jolloin olisi tietysti pitänyt istua nätisti, mutta mitäs meidän herra tekee..se hyppii ja yrittää pusuttaa ihmiset puhki eikä pysy yhtään paikallaan. Moskun kevään ensimmäiset treenit alkoivat heti perään. Koirakoita oli kuusi. Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Jokainen kävi vuorollaan tarkastamassa toisten koirien hampaat. Viisi tyyppiä + vetäjä kävi kurkkaamassa Moskunkin suuhun. Valkoinen osaa tämän niin hienosti. Kun ihminen lähtee pois, se ottaa heti kontaktin ja odottaa palkkaa. Olen ottanut itselleni vakityyliksi seisomisen aivan paikallaan, pää vähän vasemmalle kääntyneenä, jalat vähän erillään toisistaan enkä vahingossakaan katso Moskua. Siitä patsastelusta se tietää, että nyt ei liikuta ennen kuin on nakki suussa. Sama juttu alokasluokan paikkamakuussa ja luoksetulossa. Pää aavistuksen sivulle päin eikä katsekontaktia alas ennen kuin suoritus on ohi. Otettiin myös paikallaoloja, seuraamista, mm. käännöksiä, luoksetuloa ja estehyppyä. Varsinaisesti treeneissä harjoitellaan alokasluokan liikkeitä, mutta koska ryhmässä on meidän lisäksi toinenkin avoimeen "selviytynyt", päästään treenaamaan liikkeitä avoimen tyyliin. Eilen otettiin jo vapaata estehyppyä, jossa koira hyppää ja kääntyy istumaan esteen takana. Jätettiin takaisin hyppy vielä pois. Tätä ei oltukaan harjoiteltu vielä kotona, kun se este puuttuu. Silti Mosku hoksasi ensimmäisen kerran jälkeen, mitä pitää tehdä ja saatiin monta onnistunutta suoritusta putkeen. Biekan kanssa on ihana käydä kentällä, mutta kyllä oli huippu mennä sinne Moskun kanssa ja huomata kuinka TAITAVA se on -taas kerran! <3 Ensi viikolla on näillä näkymin neljät treenit, Biekalla yhdet ja Moskulla kolmet. 

Aina valmiina Tokoon

Terveisiä Kainuusta!

Mieli asettui lepotilaan heti, kun näin viime torstaina auton ikkunasta ensimmäiset metsälammet, vaarat ja kumpuilevat jäkäläkankaat. Kotona. Pitkä matka pohjoisen kotoa tänne Kainuun kotiin oli takana. Näin jo mielessäni, kuinka kohta kirmaisimme koirien kanssa kotikonnuillani, nauttisimme kevään tuoksusta, lumettomasta maasta, kauniista metsälammista, kaikesta. Perillä oltiin vasta ennen iltayhdeksää. Lapset pääsivät mummon kanssa iltapuurolle ja minä vein koirat omalle pellolle kirmaamaan.

Biekka on viittä vaille sisäsiisti, mutta kyläpaikassa kuitenkin vähän jännitti, miten asioinnit ulos sujuvat. Ensimmäisenä iltana Biekka pissasi kahdesti olohuoneen lattialle. Seuraavana päivänä se osasi jo istahtaa oikean oven eteen pyytämään ulos -ja siitä eteen päin tarpeet tehtiin ulos ongelmitta. Perjantaina juhlistettiin Biekan 5kk-synttäreitä parilla peltolenkillä ja tutkimusretkellä papan metsään. Siellä olikin ihmeteltävää, kun tuttua lunta ei näkynyt missään. Metsässä oli hyvä treenata luoksetuloa ja mukana kulkemista vapaana, kun pujahtelin puiden ja mättäiden taa piiloon. Moskun kanssa otettiin esine-etsintää omilla hanskoillani, jotka pudotin matkan varrelle metsään. Valkoinen löysi ne nopsaa ja toimitti hienosti takaisin omistajalle. 

Viipottajat


Välipusu

Metsäseikkailijat

Lauantain auringonpaiste houkutteli koko komppanian valaistulle ladulle ts. pururadalle ulkoilemaan. Siellä Biekka ihmetteli Kainuun outoa lunta, jäkälää. Ville kävi Moskun kanssa erikseen valaistulla myös kunnon hikilenkillä juoksemassa.

Valaistulla


Outoa lunta

Kävelyllä sillä välin, kun isoveli urheilee

Äksöniä sunnuntaihin toi siskoni  12-viikkoinen karvapallo, borderterrieri Japa. Mosku pääsi ensimmäisenä tekemään tuttavuutta pennun kanssa ulos. Mosku oli oikea mallisetä pienelle; näki, että riiviön kanssa oli ennenkin oltu tekemisissä ;) Biekalle Japa oli ensimmäinen itseä nuorempi koirakaveri. Pikkumusta suhtautui toiseen pentuun alussa melko varovaisesti, vähän taisi niskakarvatkin nousta jännityksestä pystyyn. Hetken päästä koirat jo leikkivät yhdessä. Ensin hippaa, sitten painia. Heti huomasi, kumpi pennuista on terrieri. Aika säpäkkä veikko tuo pikku-Japa! Myöhemmin pennut saivat lisää ihailijoita, kun isosiskonikin tuli tyttöjensä kanssa pentuja katsomaan. 

B&J

Ensimmäinen pidempi reissu koirien kanssa sujui loistavasti. Molemmat olivat tosi reippaita matkalaisia niin autossa kuin perilläkin (jos ei lasketa oksennusten siivousta autosta Tervola-pit stopilla); Biekka ei tehnyt tuhoja mummolassakaan, molemmat osasivat rauhoittua sisällä ja nukkua yöt samassa huoneessa. Hyvä tietää, että reissaaminen sujuu; nyt hengähdetään muutama päivä kotona ja jatketaan perjantaina seikkailuja Levillä...