sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Etsiä ja löytää

Eilen lauantaina kicksparkkailtiin molempien koirien kanssa. Illalla käytiin vielä esikoisen ja Biekan kanssa hiihtämässä varuskunnassa koiraladulla. Tänään  sunnuntaina lauhojen kelien jatkuessa etsittiin ja löydettiin  mr. B:n kanssa, pitkän tauon jälkeen. Eräs hakuilija sai töidensä kautta järjestettyä Karvakuonoille purku-uhan alla olevan kiinteistön treenejä varten. Tänään päästiin ensimmäisen kerran paikan päälle haistelemaan hakutaloa ja sen piiloja. Biekka pusutteli ensialkuun ihmiset ja tulevat maalimiehet. Ensimmäinen etsintäkerta oli haahuilua ja paikkojen tutkimista. Biekka kulki lähinnä edellisen koiran hajujen perässä. Kirsuun kantautui lopulta ihmisenkin haju, ja kun herkkukuppi oli tyhjä ja maalimiehellä naama märkänä, Biekka taisi muistaa homman jujun. Toisen maalimiehen jäljille Biekka lähti tomerana häntä pystyssä. Samoin kolmannen. Biekka palaili aika monta kertaa minun luo ja kävi tarkastamassa muut paikalla olevat ihmiset. Vaatekaapin lähellä Biekka vihdoin jähmettyi, maalimies. Nenä lähestyi raollaan olevaa kaapin ovea, löytyi. Häntä vispasi ja Biekka sai nameja ja hurjat rapsutukset. Kieltämättä kököttäminen yksin jossain rähjäisessä kolossa totaalisen kylmässä talossa oli aika jännä kokemus myös itselleni. Pääasia, että minut löydettiin.

Etsii

 Löytää

Talo

Löytäjä

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uutta vuotta vastaanottamassa

Joulun jälkeen lähdettiin perinteiselle seitsemän tunnin ajomatkalle uuden vuoden vastaanottajaisiin Kainuun rajamaille. Olipa siellä valoisaa! Biekkaa varten pappa ja juniori hurauttivat traktorilla jäljet pellolle, mistä päästiin jatkamaan retkeilyä metsään asti. Kun alkupäivien sumu ja pilvet hälvenivät, meille näyttäytyi AURINKO! Pakkasesta narskuva laituri vähän jännitti Biekkaa. Lauhempina päivinä jäällä oli niin sohjoista, ettei viitsitty siellä ulkoilla. Mosku pääsi kuitenkin kaveriksi kokemaan muutamat hauet iskukoukuista. Biekka sai aatoksi Japan leikkikaveriksi. Ulkona meni vallan mainiosti, mutta sisällä meinasi mennä hermot, kun B merkkaili huoneissa, joissa Japa oli ollut. Oikea äijänkäppänä. Raketteja ei nähty ainuttakaan. Vain vaimeita paukahduksia kuului silloin tällöin. Kummityttö otti Moskun "kullakseen" ja halusi silitellä ja hoitaa sitä. Ihania otoksia tallentui myös kameraan. Viikon tourneen jälkeen ollaan nyt kotona odottamassa uuden vuoden uusia tuulia. Koirillakin alkaa uusi elämä, kun kotiäiti lähtee töihin.