We love Pomppa

Biekan ensimmäinen mantteli on PerusPomppa! Valinta oli oikeastaan aika helppo, sillä siskoni kehui borderterrierinsä Pomppaa. Samat kehut luin myöhemmin netistä. Vaikeaa oli vain värin valinta. Oma suosikkini on tämä keltainen:

       Kuva: Petenkoiratarvike.com

Huomasin Peten koiratarvikkeessa lokakuun Pomppa-ALEn. Mutta. Keltainen on ollut jonkun muunkin mieleen, sillä koko 41 on ollut lähes koko lokakuun ajan "tilapäisesti loppunut". Otin yhteyttä asiakaspalveluun ja sieltä kerrottiin, että uusi erä Pomppaa tulee vielä lokakuussa. Keltaista koossa 41 ei vaan ilmestynyt varastoon, vaikka kuinka reloadasin sivua -joka päivä! Paniikki. Lokakuu, ALE ja Pompat loppuvat pian, mutta ruskeaa oli vielä jäljellä. Hätäpäissäni tilasin sellaisen, samanlaisen kuin siskoni bortsulla, Japalla. Olkoon sitten samiksia, vaikka alkuun halusinkin B:lle erivärisen. Tällaisen ruskean PerusPompan hain tänään postista: 

           Kuva: Petenkoiratarvike.com 

Pompan oikea koko valitaan selänpituuden mukaan. Kymmenkuisen Biekan selänpituus on ~41cm. Muita mittoja: säkä ~31cm, kaulanympärys ~35cm ja rinnanympärys ~50cm. Biekka painaa ~9,3kg. Ja näin se Pomppa istuu päälle: 

Aika hieno - ja värikin natsaa! Kuvaussession jälkeen otin Pompan pois ja B:n turkki oli ihanan lämmin. Ulkoiluja innolla odotellessa!

Lunta kaivataan!

Talvi voisi jo kohta tulla. Ihan kunnolla. Alla kuvat kelkanjälkiseikkailuista viime viikolla ja tänään.  

Talven ensimmäisillä kelkanjäljillä

Kelkanjäljet tänään. 

Sisua

Sisu kävi yökyläilemässä perheensä kanssa. Koirat ottivat sen taas hienosti vastaan. Vaikka 7-vuotias koiraherra köllötteli kaikessa rauhassa yläkerrassa, sai se silti pikku B:n aivan sekaisin. Biekka nimittäin näytti, kuinka hienosti siltä sujuu MERKKAILU. AAARG! Tuolin jalka (huti meni), seinä, kaapin kulma.. Joskus aikoja sitten kirjoitin, että Biekka on "viittä vaille sisäsiisti". Nyt naurattaa. Kuinka väärässä olinkaan. Hormonit alkoivat jyllätä heti tämän kohtalokkaan lausuman jälkeen -ja jalka nousta niin kuin isolla miehellä konsanaan. Biekka saattoi kävellä olohuoneesta eteiseen, törmätä vastustamattomaan hajuun, ruikata ja jatkaa matkaa. Siitä vaiheesta päästiin ja nyt ollaan taas uudessa. "Eikö se koskaan opi", kysyy mies. Käsken hengitellä rauhallisesti, kyllä se varmaan kohta. Tämä on vain näitä pikkukoiran vinkeitä, joita Moskun kanssa ei koettu. Se kun oli sisäsiisti vähän päälle kolmekuisena. Koska pikku Biekka on muuten niin TÄYDELLINEN pakkaus, saakoon vinkeensä anteeksi. Sitäpaitsi ulkona oli hyvä tuuletella päätä ja päähän syöpynyttä pissankatkua. Lenkkeily kuuraisessa metsässä oli koiristakin tosi kivaa!

Mosku suhtautui Sisuun aikuismaisen lunkisti,
mutta metsässä sekin intoutui haastamaan Sisua leikkiin

Saalista ilman metsästystä

Lokakuu alkoi kunnon lihojen ja luiden paloittelu- ja pakastussavotalla, kun naamakirjaan heitetty leijonankarjaisu hirvenluiden perään toi meille melkein arkkupakastimen verran saalista. Ystävät naapurista lahjoittivat koirille hirvenluita ja paistilihasta perkuujätteitä useamman kilon. Naapurin isännältä saimme vielä lisäksi pussillisen poronluita. Facekuvan alla kuvasarja saaliin löytymisestä (ja yhtäkkisestä katoamisesta) itse nautintoon.

NAUTINTO

Valokuitua

Kohta blogipäivittäminen sujuu ilman turhia katkoja, kun kylään rakennetaan supernopeaa valokuituverkkoa. Biekka kävi katsastamassa kaapelienvetoa päiväkävelyllä. 

Katse silmiin

Mosku kävi Karvakuonojen kimppasilmäpeilauksessa 1.10.2013. Peilaajana toimi Kaisa Wickström meillekin tutusta Oulun Eläinlääkäriasema Akuutista, nykyisin Animagi Oulusta. Viisivuotiaan valkoisen silmistä todettiin seuraavaa:

”Muut. mykiön tumakkeessa. Lasikuitumaista tiivistymää vas. silmässä. IRISKYSTIA”

EI PERINNÖLLISIÄ SILMÄSAIRAUKSIA. Vasemman silmän pienille täplille löytyi selitys.