Lapsi ja koira

Mosku on ärsyttävä, kun se on niin arka kaiken uuden edessä. Se on ärsyttävä, kun sillä ei ole niin vahvoja hermoja kuin toivoin. Kun se pelkää katolta putoavan lumen rytinää, heiluvia ikkunoita, kaikkea odottamatonta.

Biekka on ärsyttävä, kun se nuolee aina. Kun leikataan kynsiä, kun silitetään, kun puetaan. Se on ärsyttävä, kun se rikkoo tervehtiessään ainoat ehjät sukkahousut. Se on ärsyttävä, koska se on niin macho ja merkkailee kylässä muiden koirien takia. 

Mosku on meille täydellinen, koska se on kuuliainen ja väsymätön opettelemaan uutta. Mosku on opettanut minulle niin paljon. Mosku on viisas ja täydellinen treeni- ja tokokoira, jonka kanssa on ilo harjoitella. Kentällä sen heikkouksia ei edes huomaa. Mosku on meille täydellinen, koska se on hyväksynyt lapsemme perheeseen heti vauvana. Se on meille täydellinen, koska se ei ole koskaan kaatanut tai satuttanut lapsiamme, vaikka voimaa olisi ollut. Se on meille täydellinen, koska se haluaa olla lapsien touhuissa mukana vaikka ei tarvisi. Sen hermot ovat lapsiemme kanssa lujemmat kuin missään muussa asiassa. Kerran esikoisen ollessa alle vuoden ikäinen äidin valvova silmä herpaantui hetkeksi. Kun katsoin olohuoneeseen, näin kun tukea vasten kävelevä poikamme astui takaapäin lattialla nukkuvan Moskun päälle yrittääkseen nousta sohvalle. Mosku säikähti, sitä sattui. Kuulin vaistomaisen ärähdyksen ja näin kun se näytti hampaita ja käännähti taaksepäin. Samalla sekunnilla, kun Mosku näki, että astuja oli poikamme, se veti päänsä pois. Poika kaatui ja alkoi itkemään, Mosku nousi ja jäi pojan viereen seisomaan ja kertoi katseella, "Hei mamma, täällä on joku hätänä".

Biekka on meille täydellinen, koska se rakastaa kaikkia ehdoitta ja näyttää sen. Se on täydellinen, koska se rakastaa lapsiamme pusuttelemalla, haluamalla syliin ja osallistumalla leikkeihin. Se on meille täydellinen, koska se on niin rento ja varma käytökseltään aina ja kaikessa.

 <3

 Luottamusta

 

Ystävykset lapsi ja koira pääsivät lehteen

Maaliskuussa koirakaksikko saa tutustua vielä yhteen lapsiystävään, kun perheeseemme syntyy kolmas vauva. Näiden kahden ärsyttävän ja epätäydellisen koiran kanssa on kuitenkin helppo odottaa maaliskuuta, sillä suhtautumista uuteen tulokkaaseen ei tarvitse jännittää.

Poroja

Nelostien laitaan on syksyn ja talven aikana ilmestynyt uusi poroaita ja poroja on hätistelty pysymään poissa tieltä eri keinoin. Hauskimpaan juttuun törmättiin Moskun kanssa kicspark-lenkillä. Onneksi säikytys ei tehonnut arkajalka Moskuun. Eikä kyllä Biekkaankaan.

Tuon mustan muovin alta alkaa kuulua musiikkia, kun poro 

tai muu kulkija lähestyy maantietä

Kerran tänä talvena koimme Moskun kanssa potkuttelulenkillä jännittäviä hetkiä, kun kokonainen porotokka ylitti metsätien aivan neníemme edestä. Annettiin poroille rauhassa tilaa mennä ohi. Puristin hihnaa ja pidin kicsparkista kaikin voimin kiinni, mutta samalla koitin pitää hihnan niin löysällä, ettei Mosku aisti jännitystä. Vähän oli Moskunkin siinä tilanteessa pakko äännellä. Olisi ollut niin mukava pinkaista porojen perään. Kotipihassa poroihin on pitänyt väkisinkin tottua.

Biekalle porot ovat melko uusi juttu. Hankien yli niitä on vähän vaikeakin nähdä. Tänä talvena B:kin pääsi näkemään poroja ihan lähietäisyydeltä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Biekka 3 vuotta!

Päivä täynnä juhlallisuuksia; Biekka täyttää tänään kolme vuotta! Pojat paketoivat aamulla itse Biekalle possunkorvan lahjapaperiin ja luovuttivat lahjan synttärisankarille varsin juhlallisin menoin. Hämmentynyt sankari ei oikein tiennyt, mitä tapahtuu eikä possunkorvan hajutkaan kiirineet heti kirsuun asti. Pienellä avustuksella B pääsi lopulta lahjansa makuun.

 Onnea Syypää hymyyn 3v.

Onnea myös kaikille B:n sisaruksille! On nämä vain hienoja otuksia ja elämän ilostuttajia.

Ontumista, Rimadyl ja violetti paketti

Ei taas, Biekka ontuu! Lokakuun lopussa minulla paloi käämit totaalisesti. Olimme käyneet koirien kanssa metsälenkillä helpossa maastossa, jossa molemmat saivat kulkea vapaana, oli pellonlaitaa, polkuja ja metsätietä. Lenkin jälkeen illalla B ontui vasenta etutassua lepäämisen jälkeen -taas. Näin oli siis käynyt satunnaisesti ennenkin. Aiemmin B käveli seuraavana päivänä normaalisti, mutta ei tällä kertaa. Se oikein uikahti aamulla pedistä noustessaan. Soitin eläinlääkärille ja saimme viikon kipulääkekuurin ja lepomääräyksen. Olin melko varma, etteivät ne auttaisi mitään vaan Biekka jatkaisi känkkäämistä kuurin jälkeen. Otin valmiiksi jo ylös Rovaniemen Univetin sekä Oulun Animagin ajanvarausnumerot sekä päivystin netissä vapaita aikoja ontumatutkimukseen sekä Rovaniemelle että Ouluun, jonne olisimme seuraavalla viikolla menossa käymään. Mietin kuumeisesti mahdollisia syitä ontumiselle. B aristi ehkä hieman olkaa, kun sitä painoi ylhäältä. Vaihdoin nahkahihnan flexiin, jota B harvemmin vetää täysin kireälle. Tutkin valjaat, istuvatko ne huonosti. Olihan Beellä yksi ylimääräinen selkä-/lannenikamakin. Voisiko sillä olla vaikutusta? Onko Bee liukastunut? Kysymysmerkkejä sateli ilmaan.

Muistin valkkaripiireistä hyviä kokemuksia Nutrolin Nivel -valmisteesta ja päätin ostaa Biekalle violetin pakkauksen kokeiluun. Siskokin suositteli sitä pelkästään jo tuon yhden ylimääräisen selkänikaman takia. Eipä siitä haittaakaan olisi, jos kokeilee. Ennen violettia postia ehdin syöttää Beelle ensihätään Moskun Senior-öljyä. Paketti saapui, Biekan kuuri loppui ja lähdetiin sovitusti Oulun reissulle Biekan ortopedinen peti mukaan pakattuna. Olin varma, että yksi kävelylenkki ja vauhtijuoksu Japa-borderterrierin kanssa ja Biekka känkkäisi taas. Ensimmäinen 20 minuutin kävely kotona, ei ontumista. Reissussa sama, ei mitään, ei edes koirakaverin kanssa villittelyn jälkeen. Oltiin Oulun seudulla neljä päivää ja Biekka liikkui aivan normaalisti. Kotona pidennettiin lenkkejä ja otettiin jopa kickspark vauhtia lisäämään. Nyt marraskuun lopussa uskallan vähän jo huokaista, Biekka ei ole ontunut kertaakaan vaikka rasitusta on ollut. En tiedä, kumpaa on syytä kiittää, kipulääkkeitä vai öljyä, ehkä molempia, mutta aivan sama, kun koira voi liikkua ongelmitta. 

Nyt huokaistaan hetki tältä panikoimiselta. Toivotaan, että vetreät lenkit jatkuvat ja saadaan nauttia talvesta koiramaisen täysillä.

 

 

Sporttista syksyä 2015

Syksyllä seikkailtiin metsissä, rakennettiin Moskun tarhaan koppi ja pienittiin ainakin kolmisenkymmentä kiloa naapurilta saatuja hirvenluita pakkaseen. Moskun syksy oli varsin urheilullinen, kun Ville otti juoksulenkkien lisäksi ohjelmistoon maastopyöräilyn fatbikella eli läskipyörällä. Moskulle kertyi useampi kymmenen kilometriä vapaana juoksentelua metsissä ja jängällä. Läskipyörälenkit eivät lopu syksyyn, sillä talvella lenkit sujuvat kelkanjälkiä pitkin. Nähtäväksi jää pääseekö Mosku talvella useammin läskipyörän mukaan vai kicksparkin vetojuhdaksi. Lokakuussa tein myös ensimmäisen tilauksen Vauhtiraksulle. Pohjois-Suomen pysäkkikierrokselta Hotelli Karhun parkkipaikalta saatiin täydennykseksi pakkaseen koirille uusina ruokina mm. 15 kg kalkkunankauloja (Atria).

 

f

Pelastajat

Miten koirat reagoivat, kun omistaja "tuupertuu" maahan kesken metsälenkin? Teinpä paimenilleni pienen testin.

Tåget till Rovaniemi

Terveisiä Pikajuna 401:stä! Kotimatka pohjoiseen on startannut.

Ensimmäinen junamatka sekä lapsille että Biekalle on puolessa välissä. Biekka nukkuu jaloissa ja haaveilee kahden penkin päässä matkaavasta kääpiöpinserineidistä. Ihan hiljaa onneksi. Konduktööri oli huippu ja halusi rapsuttaa kaikkia koiria. Biekka nousi tietysti häntä heiluen matkalaukun päälle ottamaan rapsutukset vastaan.

Tervehtymistä -toivotaan

Biekan antibioottikuuri saatiin loppuun Kainuun mummolassa, jonne otimme viikko sitten äkkilähdön anopin kyydillä. Täällä ollaan vieläkin. Minä, lapset ja B. Mosku jäi Villen kaveriksi kotiin.

Biekan vointia on ollut onneksi tarkkailemassa useampi silmäpari. Köhimistä ja yskähtelyä en ole enää huomannut ja ruohonsyönti on myös loppunut ulkona. Jotain pientä kurnutusta on ollut kuultavissa, mutta sekin satunnaisesti. Nyt yritän kuulostella ja kirjata ylös, missä tilanteessa tuota ääntä kuuluu. Onneksi Biekka on muuten ihan reipas itsensä. Varovaisten kävelytysten piristäjänä on ollut Japa-borderi, joka oli mummolassa yhtä aikaa hoidossa. Riekkumaan kaveruksia ei silti olla vielä päästetty.

Tänään B pääsi tattimetsään jäkäläkankaille. Aika iloinen veikko!

Nielutulehdus

Viimeisenä hoitopäivänä, sunnuntaina koirahoitolasta soitettiin, Biekka oli yskinyt ja kakonut oudosti. Ensiksi ajattelin, että se on syönyt heinää ja sitä on jäänyt kurkkuun. Haimme koirat sunnuntaina normaalisti kotiin ja lupasin ilmoittaa, mihin suuntaan vointi menee, tarviiko käydä eläinlääkärissä tms. Maanantaina kotona Biekka tosiaan röhki omituisesti ja yski välillä. Kerran se kakoi ulos valkoista limaa. Illalla se kökötti pää painuksissa ja vinkaisi yskimisen jälkeen. Soitin eläinlääkärille ja sain seuraavalle päivälle ajan.

Eläinlääkärissä Biekalla todettiin nielutulehdus. Nielu tutkittiin nukutuksessa. Nielu punoitti ja toinen puoli oli selvästi turvonnut. Myös kitarisat punoittivat vähän. Jostain syövereistä poistettiin lisäksi pieni kasvinpala nielua ärsyttämästä. Biekka sai antibioottikuurin viikoksi ja kipulääkepiikin sekä kiputabletteja kotiin. Nyt jälkeen päin mietin, olisiko Biekan ihmeellinen ruohonsyönti ennen hoitoon viemistä ollut jo oire nielutulehduksesta (?). Ilta meni nukutuksesta ja tokkurasta toipuessa, mutta jo keskiviikkoiltana B oli paljon reippaampi. Myös koirahoitolassa otettiin uutiset huojentuneena vastaan.

Eilen käytiin mutka eräkämpällä retkeilemässä. Otettiin Biekkakin mukaan, kun ei potilasta hennonnut kotiinkaan yksin jättää. Biekka viihtyi kämpän sisällä kamiinan lämmössä omassa häkissään, kun me muut taistelimme ulkona sateessa sääskien kanssa.

 

 

HukanPesä

Mosku ja Biekka saivat viime viikonloppuna omistajistaan lomaa ja pääsivät molemmat elämänsä ensimmäistä kertaa koirahoitolaan. Me ihmiset nautiskelimme hotellielämästä Oulussa ja koirat leppoisasta viikonlopusta Koirahoitola HukanPesässä koirien omassa mökkikylässä matkan varrella. Arvaa, ketä jännitti eniten?

Pojat saivat molemmat omat sisätilat ja ulkotarhat näköyhteydellä toisiinsa. Toimme mukana koirille omat pedit ja raakaruuat. Lisäksi koirat saivat hoitolasta luita. Tarhassa Moskua vähän jännitti, mutta tiesin, että se rentoutuu pian, koska lähellä oli muitakin koiria. Lähdettyämme hoitaja alkoi opettaa pojille talon tapoja, luukun avaamista ja kulkemista sisään ja ulos.

Reissussa mielenrauhaa hoidon sujumisesta toi hoitolan Facebook-kuva nauravasta Moskusta lenkkeilemässä pellolla. Hauskaa - ja niin outoa. Ainakin miljoona kertaa reissussa olin itse lähdössä koirien kanssa pissatuslenkille. Odotin tassujen rapinaa, märkää aamuherätystä tai auton takatilasta Moskun posahtelua ohikulkijoille kaupungin liikennevaloissa. Vasta sunnuntaina kaikki tuntui jälleen normaalilta, kun tuttu kaksikko valtasi auton takatilan.

Hoidossa Mosku oli oppinut avaamaan luukun sisään mennessä, mutta ei ulos ja hyödynsikin siis portieeripalvelua. Biekka ihmetytti haukkumattomuudellaan. Korvia kuumottavan haukun ympäröimänäkään Biekka ei yltynyt haukkumaan. Koirat olivat käyttäytyneet hyvin ja hoito sujunut muutenkin kuten pitää. Kyllä voi herroista olla ylpeä!

Rekikoira retkellä

Näitä retkiä ei ole ehditty tehdä läheskään tarpeeksi. Viikonloppuna käytiin edes vähän köröttelemässä jäällä ja metsässä. Biekan kokoinen kolo oli reessä tilaa, joten rekikoira hyppäsi mukaan vällyjen alle lämpimään.

"Kiinnimmässä", pois alta!

 Peuhausta makkaranpaistoa odotellessa

Apukuski ja rekikoira

Onnea 7-vuotiaalle

Halaukset päivänsankarille vielä kerran ennen nukkumaanmenoa. Onnea, valkoinen!

 .. ja tasapuolisuuden nimissä joulukuiset synttärirapsutukset Biekan juhlapäivänä, joka jäi tuolloin täällä vallan hehkuttamatta. 

B hiihtää

Meillä on vielä hyvät hiihtokelit, vaikka välillä meno tuntuukin vähän hassulta. Tässä B:n viikontakaista tyylinäytettä silloin, kun ei ole kiire minnekään, naapurin koira haukkuu tai näköpiirissä on ihminen. 

Valmiina lähtöön

 Hajuja

 Vielä parempia hajuja

Kertakaikkisen ihania hajuja

 Tähystelyä

 Ihminen

Hassu

Suoločielgi

Karattiin naimisiin vuonna 2010 Kittilän Utsuvaarassa. Nykyisen 6 hengen sijaan meitä oli tuolloin vain minä, Ville ja Mosku. Mosku the bestman oli tuolloin mukana hääpäivänä ja on ollut siitä asti. Helmikuun juhlapäivänä 2015 lapset ja Biekka jäivät hoitoon mummolaan ja me loput suuntasimme Saariselälle. Koiraystävällisessä hotellissa Moskua toivottivat tervetulleeksi oma vesikuppi ja viltti kauniisti viikattuna. Kicksparkailtiin Moskun kanssa se, mikä pakkaselta pystyttiin. Villen kanssa käytiin kelkkailemassa (ja minä palelluttamassa nenänpääni). Tietysti käytiin myös molempina iltoina ravintolassa syömässä, minkä aikana Mosku odotteli kiltisti huoneessa puruluita vartioimassa. 

 Koiraystävällisen hotellin
lehtistä kelpaa esitellä 

Oma huone 171

Kaunispää

GoPro -kameralla tuli myös vähän kikkailtua. Kamera oli rintavaljaissa kiinni. Tässä potkutellaan jo lenkin loppumetreillä hotellin nurkilla. Hiekka meitä kiusasi ja pulkkajengi jumitti välillä tiellä, mutta ainakin useampi aasialainen turisti sai meistä hauskaa matskua kotiin viemisiksi. Vähän vielä vaatii säätöä, että kameran saa pysymään tarpeeksi ylhäällä. 

Etsiä ja löytää

Eilen lauantaina kicksparkkailtiin molempien koirien kanssa. Illalla käytiin vielä esikoisen ja Biekan kanssa hiihtämässä varuskunnassa koiraladulla. Tänään  sunnuntaina lauhojen kelien jatkuessa etsittiin ja löydettiin  mr. B:n kanssa, pitkän tauon jälkeen. Eräs hakuilija sai töidensä kautta järjestettyä Karvakuonoille purku-uhan alla olevan kiinteistön treenejä varten. Tänään päästiin ensimmäisen kerran paikan päälle haistelemaan hakutaloa ja sen piiloja. Biekka pusutteli ensialkuun ihmiset ja tulevat maalimiehet. Ensimmäinen etsintäkerta oli haahuilua ja paikkojen tutkimista. Biekka kulki lähinnä edellisen koiran hajujen perässä. Kirsuun kantautui lopulta ihmisenkin haju, ja kun herkkukuppi oli tyhjä ja maalimiehellä naama märkänä, Biekka taisi muistaa homman jujun. Toisen maalimiehen jäljille Biekka lähti tomerana häntä pystyssä. Samoin kolmannen. Biekka palaili aika monta kertaa minun luo ja kävi tarkastamassa muut paikalla olevat ihmiset. Vaatekaapin lähellä Biekka vihdoin jähmettyi, maalimies. Nenä lähestyi raollaan olevaa kaapin ovea, löytyi. Häntä vispasi ja Biekka sai nameja ja hurjat rapsutukset. Kieltämättä kököttäminen yksin jossain rähjäisessä kolossa totaalisen kylmässä talossa oli aika jännä kokemus myös itselleni. Pääasia, että minut löydettiin.

Etsii

 Löytää

Talo

Löytäjä

Uutta vuotta vastaanottamassa

Joulun jälkeen lähdettiin perinteiselle seitsemän tunnin ajomatkalle uuden vuoden vastaanottajaisiin Kainuun rajamaille. Olipa siellä valoisaa! Biekkaa varten pappa ja juniori hurauttivat traktorilla jäljet pellolle, mistä päästiin jatkamaan retkeilyä metsään asti. Kun alkupäivien sumu ja pilvet hälvenivät, meille näyttäytyi AURINKO! Pakkasesta narskuva laituri vähän jännitti Biekkaa. Lauhempina päivinä jäällä oli niin sohjoista, ettei viitsitty siellä ulkoilla. Mosku pääsi kuitenkin kaveriksi kokemaan muutamat hauet iskukoukuista. Biekka sai aatoksi Japan leikkikaveriksi. Ulkona meni vallan mainiosti, mutta sisällä meinasi mennä hermot, kun B merkkaili huoneissa, joissa Japa oli ollut. Oikea äijänkäppänä. Raketteja ei nähty ainuttakaan. Vain vaimeita paukahduksia kuului silloin tällöin. Kummityttö otti Moskun "kullakseen" ja halusi silitellä ja hoitaa sitä. Ihania otoksia tallentui myös kameraan. Viikon tourneen jälkeen ollaan nyt kotona odottamassa uuden vuoden uusia tuulia. Koirillakin alkaa uusi elämä, kun kotiäiti lähtee töihin.