Voi ei, mikä päivä. Lauantai alkoi aamutalkoissa Karvakuonojen mätsärissä yhdeksän aikaan. Väsynyt mutsi ja yli-innokas koira aikoivat samalla tehdä debyyttinsä näyttelykehässä. Näin jälkeenpäin onneksi leikkimielisesti. Odotusaika venyi pidemmäksi kuin kuvittelin (amatööri mikä amatööri) ja Biekka ehti väsyä eikä tekeminen minun kanssa kiinnostanut enää yhtään. Harjoituskerrat vapaassa kehässä muiden seassa menivät hienosti. Biekka jopa juoksi kunnolla, mikä on parannusta siihen, miten näyttelytreeneissä on mennyt. MUTTA. Kehässä hajut veivät pienen miehen mennessään, ei kiinnostanut makkara, ei kililelu. Pöydälle B meni reippaasti, ei pelännyt eikä mitään, mutta hampaiden näytössä piti olla ensimmäisen kerran ikinä vastahankainen, ja siitä sitten tiesinkin, miten käy. Oltiin keltaisten (=sinisten) viimeinen, viides vai mikä se sija nyt oli. Koko pitkän päivän kruunasi tietysti räntäsade. Matkalla kotiin autossa kököttivät litimärkä ja väsynyt mutsi ja koira. Onneksi molemmille oli kotimatkalle lohturuokaa, toiselle Fazerin sinistä ja toiselle lohdutuspalkinnoksi saatu kuivattu kanapala. Toki mieltä lämmittivät myös kehän laidalla saadut kehut ja rapsutukset. Niin ja tietysti leimat talkoopassissa.
Voin kuvitella sen tunteen kun istahdatte väsyneenä autoon ja otatte ensipurasut herkuista :)
VastaaPoista