maanantai 26. toukokuuta 2014

Herranbieksu & Japa-dapa-duu

Tämä kaksikko ansaitsee tällä kertaa aivan oman blogipäivityksen. Biekka ja Japa treffasivat nyt viikonloppuna mummolassa ensimmäistä kertaa Japan kastraation jälkeen. Leikissä oli samat ärinät, samat painit ja takaa-ajot sillä erotuksella, että nyt junnupojat RAUHOITTUIVAT kunnolla toistensa seurassa, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Valloittava kaksikko!


 Katso häntä

 Herranbieksut, kun oon jämy!

 Niin ootkin.

 Hei, leikitään taas!

 Japa-dapa-duuu!

Leikittäskö tän lenkin 
jälkeen taas sitä painileikkiä?

Kimppatarkastus & minikesä

Taas olisi maanantaille ohjelmaa. Pyykkäystä ja laukkujen purkamista. Viime torstaina huristeltiin heelereiden kimppatarkastukseen Animagi Ouluun. Päivän matkustamisen jälkeen meidän aika oli sopivasti illalla klo: 19.10. Biekka oli tohkeissaan hajuista ja tärisi jo ovella innostuksesta. Halusin kuvauttaa Biekalta myös selän, joten silmä- ja polvitutkimuksen jälkeen jatkoimme vielä röntgeniin. Nukutuspiikki sai aikaan kunnon rääkäisyn, joka kuului varmasti odotushuoneeseen asti. Pieni mies sinnitteli nukutusaineen vaikutuksessa ja yritti kömpiä ylös kuulleessaan odotushuoneesta haukahtelua. 

Tulokset:

Silmät ok 
Polvet 0/0
Selkä ok, yksi ylimääräinen lannenikama.

Yleensä lannenikamia on seitsemän, Biekalla niitä on kahdeksan. Rakennemuutoksen ei pitäisi vaikuttaa elämään mitenkään. Jos ongelmia tulee, ne ilmenevät esimerkiksi selän jäykkyytenä tai takapään heikkoutena. Olen tyytyväinen, että tämä on nyt tiedossa. 

Tokkurainen Biekka sai levähtää vielä tunnin verran autossa, kun jatkoimme matkaa mummolaan Kainuuseen. Siellä ei päästy kunnon lenkeille kuumuuden takia, joten tyydyimme pieniin köpöttelylenkkeihin hiekkateillä ja kerran aikaisen aamun nuuskutteluretkeen valaistulla ladulla. Onneksi järveen pääsi vilvoittelemaan sekä mummolassa että mökillä. Viikonloppu oli kuin minikesä, varsinainen etelän lomamatka helteineen kaikkineen. 

KOTONA







MÖKILLÄ



Laiturin päästä uimaan

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kittilän ryhmänäyttely 17.5.2014

Kotisaaren Syypää Hymyyn tänään Levillä:

AVO ERI, SA, ROP, SERT

 

Ihannekokoa kookkaampi. Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä kallo-osa, hieman lyhyt ja kevyt kuono. Hyvin asettuneet korvat. Pyöreähköt keskisuuret silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä ja eturinta. Olkavarret tulisi olla viistommat. Riittävästi kulmautunut takaa. Karvanlaatu oikea. Selvärajaiset, hieman vaaleat värimerkit. Hyvä asentoinen häntä. Hyvät suorat eturaajat. Saisi liikkua pidemmällä askeleella.

Tuomarina toimi Juha Putkonen. Kiitos kasvattaja-Kirsille esittämisestä, kun omistajalta meni pupu pöksyyn. Vähän jännitin (öhöm, siis paljon), miten pöydällä käy. Pelkäsin, että oma jännitys tarttuu. Biekka esitti samaa omapäisyyttään kuin viime aikoina on ollut tapana, mutta näytti ne hampaat loppujen lopuksi hienosti. Tuomari koki Biekan temperamentin rodunomaiseksi. Papereihin merkintä kohtaan Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä. Voi meidän machoman! 

Päivän aikana Biekka nautti erityisen paljon saamastaan seurasta, rallittelusta Miina ja Hilma sukulaisheelereiden kanssa. Kasvattajan kyydillä tulleen leidin turkkiin oli myös ihana painaa kuono ja nuuskuttaa. Illalla kotona hienoa tulosta juhlistettiin saunomalla. Biekka oli sitä mieltä, että saunavuoroa joutui odottamaan liian kauan. 


Machomies

Heelerit valloillaan


 
Mikä ihana leidi

 Saunavuoroa
odottavan aika on pitkä

Poika saunoo. Vihdoinkin.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kärsimysnäytelmä

Voi ei, mikä päivä. Lauantai alkoi aamutalkoissa Karvakuonojen mätsärissä yhdeksän aikaan. Väsynyt mutsi ja yli-innokas koira aikoivat samalla tehdä debyyttinsä näyttelykehässä. Näin jälkeenpäin onneksi leikkimielisesti.  Odotusaika venyi pidemmäksi kuin kuvittelin (amatööri mikä amatööri) ja Biekka ehti väsyä eikä tekeminen minun kanssa kiinnostanut enää yhtään. Harjoituskerrat vapaassa kehässä muiden seassa menivät hienosti. Biekka jopa juoksi kunnolla, mikä on parannusta siihen, miten näyttelytreeneissä on mennyt. MUTTA. Kehässä hajut veivät pienen miehen mennessään, ei kiinnostanut makkara, ei kililelu. Pöydälle B meni reippaasti, ei pelännyt eikä mitään, mutta hampaiden näytössä piti olla ensimmäisen kerran ikinä vastahankainen, ja siitä sitten tiesinkin, miten käy. Oltiin keltaisten (=sinisten) viimeinen, viides vai mikä se sija nyt oli. Koko pitkän päivän kruunasi tietysti räntäsade. Matkalla kotiin autossa kököttivät litimärkä ja väsynyt mutsi ja koira. Onneksi molemmille oli kotimatkalle lohturuokaa, toiselle Fazerin sinistä ja toiselle lohdutuspalkinnoksi saatu kuivattu kanapala. Toki mieltä lämmittivät myös kehän laidalla saadut kehut ja rapsutukset. Niin ja tietysti leimat talkoopassissa.



lauantai 3. toukokuuta 2014

Koomista Vappua

Ehdin jo huhtikuussa luulla, että kevät tulee. Mikä erehdys! Ensimmäisessä kuvassa nautiskellaan lenkistä kokonaan sulalla pyörätiellä aurinkoisessa +10°C säässä. Sain jalkaan lenkkarit! Muutaman päivän päästä tulikin taas talvi -ja lumisade vähintään kerran päivässä. Voihan talvisaappaat! Vappukin meni siinä sivussa säitä ihmetellessä. Joku haluaa jo kesän (Minä! tänä vuonna pääsen ensimmäistä kertaa k-o-s-k-a-a-n mylläämään omaa pihaa, istuttamaan kasveja ja ihmettelemään, mitä lumen alta paljastuu..), joillekin talvi on niiin ihanaa, että voi antaa itselleen jopa lumipesun. Kerta toisensa perään. 





Vappumarssi:


Huhtikuun ostoksia

Huhtikuussa shoppailtiin tulevia harkkoja varten. Molemmat koissut saivat omat patukat. Valkoiselle valkoista, tietty. Biekalle hankittiin valjaat. Ja jei, vihdoinkin jotain KELTAISTA. Biekka sai vielä kissojen lelun, tuollaisen vaimeasti kilisevän karvapallon näyttelytreeneihin.

Mosku on jo korkannut juoksukauden mieheni kanssa sekä aloittanut toko-treenit. Tämän vuoden tavoite: TK2. Biekan kanssa käydään näyttelytreeneissä. Ensimmäinen mätsäri on jo viikon päästä lauantaina ja puolen kuun paikkeilla jännätään sitten kunnolla ihan ensimmäisessä oikeassa näyttelyssä Levillä. Hui. Hakuilemassa käydään aina, jos vain päästään. Ilmoittauduttiin B:n kanssa myös  kaverikoirakurssille Kittilään. Katsotaan, olisiko pojasta äitinsä tassun jäljille. Pian pitäisi selvitä, täyttyykö vaadittu 15 koirakon määrä. Jos kurssia ei saada järjestettyä nyt keväällä, mennään samaisten halukkaiden kanssa syksyllä Rovaniemelle.

Keltaista! Rukka Mini Comfort

XL

 White to white