Kuusi päivää juhlaa

Voi mikä mahtava juhannus takana! Vieteltiin keskikesän juhlaa niin perinteisesti kuin vaan voi, omalla mökillä Vaalassa perheen ja sukulaisten kesken. Siellä sitten viihdyttiinkin pienen loman verran ilman kiirettä minnekään. Mökkitouhujen kuten uiskentelun ja metsäteillä nuuskuttelun lisäksi Mosku ja Biekka tapasivat reissussa myös molempien siskojeni koirat. Mosku toimi lomalla Villen puolimaratoncoachina juoksulenkeillä. Bieksu puolestaan hyppäsi ensimmäistä kertaa veneen kyytiin. Herra meni ihan itse veneeseen ja oli reippaana koko matkan ajan. Koirat saivat raakaruokansa mummolan pakastimesta, joten ruokinnasta ei tarvinnut huolehtia. Tulomatkalla tehtiin pikastoppi Rovaniemen Mustiin&Mirriin, jossa Biekka kävi hurmaamassa myyjätätin ja ostamassa vähän selkärankaa ja sisäelimiä. Samalla tarttui mukaan samanlainen Hurtta-panta kuin Japalla, mutta kelta-oranssina. Jospa tuon hyppyheelerin erottaisi nyt ulkona paremmin. Taidan vähän vieläkin olla lomatunnelmissa, koska osa laukuista on edelleen purkamatta. Perhe, loma, mökki, sauna, grilli, järvi, laituri, kaatosade, aurinko... + KOIRAT. Juhlaa!

Lippu liehuu

Mummon tekemät vastat

Koirien juhannusta

Viimeinen mökillä on mätämuna..Minä siis

Väsyneitä..

..koiria

Biekka ja Japa 

Taitavat pojat

Biekka 6kk, Mosku 5v & Sisu 9v.

Ensimmäistä kertaa veneessä

Sisäelimiä, kiitos!

Lapsia ja koiria tiellä

Uusi kotikylämme on ihana paikka asua. Ainoastaan Nelostie aiheuttaa harmaita hiuksia tai oikeastaan kävelytien ja alikulun puute. Kylä laajenee länteen ja myös me asumme väärällä puolella tietä. Kun haluamme muualle kuin metsälenkille esimerkiksi kylälle, koululle tai leikkipuistoon, Nelostie on ylitettävä kaksi kertaa (jos siis haluamme takaisin kotiinkin). Jos tien haluaa ylittää turvallisesti, täytyy tehdä kahden kilometrin mutka pohjoisen alikululle. Se ei pienen kolmevuotiaan pyöräilijän kanssa onnistu; matkasta tulee liian pitkä. Yleensä itseni, vaunujen ja pyöräilijän lisäksi mukana on myös kaksi koiraa. Tällaisella seurueella ei Nelostielle ole mitään asiaa. Ei edes 100 metrin matkalle, jonka jälkeen pääsisimme nopeasti kylän puolelle. Rekoilla on kiire Kevitsaan ja meidän on tehtävä omat lenkkimme; lasten täytyy päästä kavereiden luokse ja leikkipuistoon, koirien täytyy päästä liikkumaan muuallakin kuin metsässä. Matka taittuu silloin Nelostien viertä ojanpohjaa pitkin. Osa matkasta on pellonlaitaa ja pieni pätkä naapurin pihaa. Vaunujen kanssa ei kovin otollista maastoa. Talvella tienviertä kulkee latu. Vain rohkeimmat uskaltavat mennä siitä kävellen. Meidän kööri tuhoaisi ladun alta aikayksikön. 

Ojanpohjalla Nelostien varrella

Peltopätkällä (Nelostie pusikon takana)

Ohje ennen tienylitystä: Äitiä ei saa ohittaa

Sattanen oli eilen radiossa. Tässä Yle Radio Suomen blogi. Kylillä -ohjelma kuultavissa pian uusintana Areenassa.

Peti

Vihdoinkin se löytyi, täydellinen pienen koiran peti. Rovaniemen Kodin Terrasta tarttui eilen mukaan upean harmaa Cilla-merkkinen koiranpeti. Kaupunkireissulla mukana ollut pedin uusi omistaja tykästyi siihen heti, mitä nyt vähän piti "tyynyä" pöyhiä. Moskun vanhaa kulahtanutta patjantynkää en edes huolinut uuteen kotiin. Samanvärinen Cilla-merkkinen patja olisi hieno Moskullekin, mutta kaupassa sitä hypistellessäni tulin siihen tulokseen, että se on aivan liian lötkö ja pehmeä. Etsiskelen nyt Moskulle jonkinlaista ortopedistä petiä tai patjaa nivelten hellijäksi. Suosituksia otetaan vastaan.

Söpönä

Isoveli valvoo

Taas siellä pöyhitään..Kuten kuva kertoo Moskun korva jäi

toistamiseen uusiutuneen  verikorvan jälkeen tällaiseksi. 

Lupparuttukorvaksi.

Tiedän jo mitä "Peti" tarkoittaa

Eskari: graduated

Suoritettiin Biekan kanssa eskari päätökseen viime sunnuntaina. Kentälle oli järjestetty rasteja, joissa suoritettiin kurssilla opeteltuja juttuja. Käytiin Biekan kanssa rata läpi kahdesti, muut vanhemmat koirat kolme kertaa. Pisteitä ei laskettu sen kummemmin.

Paikallaolo

Koiran piti istua tietty aika paikallaan oman osaamisensa mukaan. Biekalle tämä oli yhtä helppoa kuin ruokakuppia odottaessa (jota on siis jankattu joka päivä heti Biekan muutettua meille) sillä lisäyksellä, että kurssin aikana on otettu mukaan"paikka"-sana. Eli hienosti meni.

Pujottelu

Koiran tuli kulkea nätisti ohjaajan mukana koko pujottelun (~6m) ajan. Ensimmäisellä kerralla hajut maassa kiinnostivat nameja enemmän. Toinen kerta sujui jo paremmin; pikkukaveri kulki niin hienosti mukana ja tapitus ylöspäin oli ainakin 10,5!

Maahanmeno
Molemmat kerrat ok.

Peruuttaminen
Ohjaaja peruuttaa ja koira tulee hihna löysällä perässä. Sujui molemmilla kerroilla.

Pyörähtäminen

Koira pyörähtää paikallaan ympäri. Sujui ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla maassa oli taas liian jänniä hajuja.

Luoksetulo

Tämä tehtiin liinalla, vaikka ilmankin oltais selvitty. Biekka jää aina mielellään kurssinvetäjän luo, mutta kun se näkee, että minä lähdenkin paikalta, sille tulee hirveä hinku perään. Kun kutsu käy, ei meinaa jalat riittää ;) Palkaksi Biekka sai riehuntaleikit Moskulta lainatulla patukalla (on niin mieleinen, että pitänee ostaa Biekalle oma).

Näiden lisäksi täytyy mainita muutaman viikon takaiset kirkonkylätreenit, jotka pidettiinkin koulutuskentän sijaan torilla. Harjoitusten lisäksi tehtiin kävelylenkki ihmisten, autojen ym. menopelien seassa. Käveltiin letkassa kaksi koirakkoa vieretysten. Biekka sai parikseen vuodenikäisen Toivo-sheltin. Kylläpä oli hieno huomata, kuinka nopeasti Biekka tottui vierustoveriin (joka ei ollutkaan oma velipoika) ja kulki nätisti mukana ympäristön häiriöistä huolimatta. 

Nuorimpana oppilaana Biekka läpäisi kurssin todella mallikkaasti. Parasta omasta mielestäni oli kuitenkin toisten koirien seurassa toimiminen ja oleminen ylipäänsä, kun muistelee niitä pystyyn nousseita niskakarvoja ensimmäisellä treenikerralla. Jo alkaneella ala-asteella jatkamme opiskelua muun muassa ohitusten ja sivullemenon parissa.