Pakkaspäivää

Pakkaspäivien parhautta. Takkatuli ja kaveri, jonka viereen käpertyä. 

Tammikuu-uu-uu..

Ei yhtään synkkää, kun on uutta lunta, pakkasta ja vähän aurinkoakin. Tänään oli tarkoitus kuvata pätkä kicksparkailua Moskun kanssa, mutta tulikin kylmempi kuin ajattelin, -25, joten skipataan tältä erää. Käytiin sen sijaan pienellä testilenkillä kävellen. Moskulla Zerot, minulla vetovyö. Halusin nähdä, häiritseekö löysä hihna selän päällä Moskua, kun hihna jää alemmaksi kuin kicksparkin kanssa (pidän hihnaa kädessä, myöhemmin varmaan vetovyössäkin kunhan varmuus kasvaa). Alussa häiritsi vähän, sitten ei enää. Tämähän taitaa toimia näinkin. Pienellä kannustuksella Mosku hoksasi, että vetäminen on ihan OIKEASTI sallittua.

Zero DC Short

Uudet valjaat testissä. Tässä ne nyt sitten ovat, Zero DC Short -vetovaljaat, koossa L:

Ylhäältä

 Valmiina lähtöön!

 Aina sitä saa odottaa..

Hauskaa oli! 

Ts.valjaat eivät häirinneet yhtään

ja Mosku sai keskittyä juoksemiseen

Mosku ei "tykkää" ns. huskyvaljaista, jotka sille joskus aikoinaan hommattiin. Se antaa laittaa ne päälle jne. mutta lenkeillä selvästi näkee, että ne ovat sille epämiellyttävät. Mosku on rauhaton ja saattaa pysähtyessä yrittää repiä valjaita pois. Vedä siinä sitten.. Sujautin uudet valjaat päälle, pikalukot kiinni ja menoksi. Ulkona se oli rauhallinen eikä protestoinut uikuttamalla eikä hyppimällä niin kuin se on joskus tehnyt. Vanhoihin valjaisiin liittyy joku epämiellyttävä kokemus, ne eivät istu oikein tai niin kuin myyjä arveli koiralla, joka ei ole kovin kova vetämään, huskyvaljaat saattavat rullautua epämiellyttävästi selän päälle ja haitata siten koiraa. Mene ja tiedä. Pitkän tutkiskelun jälkeen päädyin näihin lyhyempiin vetovaljaisiin, jotka istuvat koiran päälle napakasti ja jotka ovat esim. canicrossaajienkin suosiossa. Meidän testilenkki, alle sadan metrin pyrähdys ainoalla tieosuudella, joka oli aurattu (muualla lunta on dyyneiksi asti) onnistui hienosti ja Mosku VETI!

Ensin suunnittelin tilaavani valjaat Briteistä, jolloin olisin saanut ne omissa lemppariväreissä, yllätys, yllätys KELTA-mustana, mutta päädyin lopulta suosimaan suomalaista nettikauppaa ja tein tilauksen Väliheikiltä, Ala-Temmekseltä eli melkein kotikonnuilta. Suomalaisia Zero DC:n jälleenmyyjiä ei edes (tietääkseni) ole kovin montaa, joten oli aika selvää, ettei päästä kokeilemaan valjaita etukäteen. Onneksi Väliheikiltä autettiin oikean koon valinnassa; laitoin Moskun mitat kuvan kera sähköpostilla ja he arvioivat koon omien sakujensa mittojen mukaan. Tietysti vaihto olisi onnistunut normaalisti, mutta siihen ei ollut tarvetta. Koko L oli Moskulle kuin nakutettu. Erinomaista palvelua, suosittelen. 

Mosku, 40kg+:

Kaulanympärys 51 cm
Rinta 84 cm
Selänpituus 65 cm (lavoista hännäntyveen)

Zero DC short -kokotaulukko:
Täällä

Tänä talvena kai nähdään, löytyykö kadonneena olleet vetohalut vielä jostakin. 

Pimeitä lenkkejä ja uusi vuosi

Tällaiselle talvi-ihmiselle uuden vuoden vietto ilman lunta ja pakkasta tuntui aika karmivalta ajatukselta. Joulun jälkeen kelit lauhtuivat Lapissakin ja ihan hirvitti, mikä Kainuussa odottaa, kun auton nokka pitkän odotuksen jälkeen osoitti sinne päin Suomea vuoden lopussa. Jäiset tiet ja sohjoinen lumi. Siellä, missä lunta sattui olemaan. Ensimmäisenä aamuna liukkaalla pihalla hihnojen päässä hoippuessani huomasin omalla pellolla traktorin jäljet kuusenhakureissulta; pulma koirien ulkoilutukseen taisi ratketa. Illalla esikoinen hyppäsi papan kanssa traktorin kyytiin ja lähti ajamaan lisää jälkiä pellolle. Jätimme liukkaat tiet suosiolla ja ulkoilimme pellolla jälkiä pitkin. Näin ei meidän töppöjalkojen, Biekan ja minun, tarvinnut kahlata sohjossa. Pellon takana omassa metsässä oli myös paikoin lumetonta ja siellä Biekkakin pystyi etenemään helposti. Illalla lenkkejä tehtiin säkkipimeässä. Omasta mielestä pimeys oli masentavaa, mutta otsalampun valokeilassa hyppeli onneksi iloisia koiria.

Uuden vuoden aattona alkoi sataa vihdoin lunta -ja minun sielu levätä. Uskallauduttiin koirien kanssa jopa tielle lenkille. Vuosi vaihtui sekä ihmisten että koirien osalta rauhallisesti ja stressittömästi. Ensimmäiset paukut kuuluivat jo kolmelta, jolloin olin koirien kanssa pellolla. Koirat eivät jaksaneet välittää äänistä; paukahdukset kuulostivat samalta kuin varuskunnasta kotipihalle kantautuvat äänet kotona pohjoisessa. Kuuden jälkeenkin saatiin käydä pissalenkeillä normaalisti. Moskulle nappasin aina pari lumipalloa, jos raketteja poksahti useampi ja niiden perässä hypähdellessä ei raketteja ehtinyt huomatakaan. Puolenyön aikaan järven takaa poksahti taivaalle huimat kuusi rakettia. Äänet kuuluivat vaimeasti sisälle asti, mutta eivät häirinneet väsyneiden koirien unta. 

Loma-ajan ohjelmassa oli myös uintia Rokualla (joka oli sitten viime näkemän muuttunut uimahallista Rokua health & spa:ksi) ja treffit Japan kanssa. Biekka jäi tarkoituksella hoitoon mummolaan kylpyläreissun ajaksi. Se oli päässyt kävelylle ja käynyt naurattamassa naapureitakin. Hyvin oli kuulemma hoitolainen pärjännyt.

Metsässä

 

Samalla radalla

 Hämähäkki heräilemässä "kevääseen"

Järven takana poksahtelee

Valokeilassa

Rokuan poroja

Mummon hoivissa