Terveisiä Kainuusta!

Mieli asettui lepotilaan heti, kun näin viime torstaina auton ikkunasta ensimmäiset metsälammet, vaarat ja kumpuilevat jäkäläkankaat. Kotona. Pitkä matka pohjoisen kotoa tänne Kainuun kotiin oli takana. Näin jo mielessäni, kuinka kohta kirmaisimme koirien kanssa kotikonnuillani, nauttisimme kevään tuoksusta, lumettomasta maasta, kauniista metsälammista, kaikesta. Perillä oltiin vasta ennen iltayhdeksää. Lapset pääsivät mummon kanssa iltapuurolle ja minä vein koirat omalle pellolle kirmaamaan.

Biekka on viittä vaille sisäsiisti, mutta kyläpaikassa kuitenkin vähän jännitti, miten asioinnit ulos sujuvat. Ensimmäisenä iltana Biekka pissasi kahdesti olohuoneen lattialle. Seuraavana päivänä se osasi jo istahtaa oikean oven eteen pyytämään ulos -ja siitä eteen päin tarpeet tehtiin ulos ongelmitta. Perjantaina juhlistettiin Biekan 5kk-synttäreitä parilla peltolenkillä ja tutkimusretkellä papan metsään. Siellä olikin ihmeteltävää, kun tuttua lunta ei näkynyt missään. Metsässä oli hyvä treenata luoksetuloa ja mukana kulkemista vapaana, kun pujahtelin puiden ja mättäiden taa piiloon. Moskun kanssa otettiin esine-etsintää omilla hanskoillani, jotka pudotin matkan varrelle metsään. Valkoinen löysi ne nopsaa ja toimitti hienosti takaisin omistajalle. 

Viipottajat


Välipusu

Metsäseikkailijat

Lauantain auringonpaiste houkutteli koko komppanian valaistulle ladulle ts. pururadalle ulkoilemaan. Siellä Biekka ihmetteli Kainuun outoa lunta, jäkälää. Ville kävi Moskun kanssa erikseen valaistulla myös kunnon hikilenkillä juoksemassa.

Valaistulla


Outoa lunta

Kävelyllä sillä välin, kun isoveli urheilee

Äksöniä sunnuntaihin toi siskoni  12-viikkoinen karvapallo, borderterrieri Japa. Mosku pääsi ensimmäisenä tekemään tuttavuutta pennun kanssa ulos. Mosku oli oikea mallisetä pienelle; näki, että riiviön kanssa oli ennenkin oltu tekemisissä ;) Biekalle Japa oli ensimmäinen itseä nuorempi koirakaveri. Pikkumusta suhtautui toiseen pentuun alussa melko varovaisesti, vähän taisi niskakarvatkin nousta jännityksestä pystyyn. Hetken päästä koirat jo leikkivät yhdessä. Ensin hippaa, sitten painia. Heti huomasi, kumpi pennuista on terrieri. Aika säpäkkä veikko tuo pikku-Japa! Myöhemmin pennut saivat lisää ihailijoita, kun isosiskonikin tuli tyttöjensä kanssa pentuja katsomaan. 

B&J

Ensimmäinen pidempi reissu koirien kanssa sujui loistavasti. Molemmat olivat tosi reippaita matkalaisia niin autossa kuin perilläkin (jos ei lasketa oksennusten siivousta autosta Tervola-pit stopilla); Biekka ei tehnyt tuhoja mummolassakaan, molemmat osasivat rauhoittua sisällä ja nukkua yöt samassa huoneessa. Hyvä tietää, että reissaaminen sujuu; nyt hengähdetään muutama päivä kotona ja jatketaan perjantaina seikkailuja Levillä...