Nyt on eskaria takana kaksi kertaa. Viikko sitten maanantaina aloitettiin seitsemän koirakon ryhmässä. Biekka taisi olla joukon nuorin oppilas. Molemmilla kerroilla tehtiin kontaktiharjoituksia ja treenattiin luoksetuloa, eilen otettiin pikkuisen paikallaoloa ja luopumista, mitkä meiltä oikeastaan kotona jo sujuu. Ainoa ero kotitreeneihin on tietysti se, että paikalla on vieraita koiria ja harkat tapahtuvat häiriön alla. Ensimmäisellä eskarikerralla Biekalla nousi niskakarvat pystyyn, kun se autosta tulon jälkeen kuuli koirien haukuntaa. Kentällä jännitys vaihtui kiinnostukseksi ja Biekka yritti vetää haukahdellen vierustoverien suuntaan. Kun ohjaajat testasivat luoksepäästävyyttä, Biekka änkesi ensin syliin häntä vimmatusti heiluen ja kellahti sitten ohjaajan jalkoihin rapsuteltavaksi. Mikä vauva! Viikon aikana treenattiin hampaiden näyttämistä naksulla niin, että eilen, kun ohjaajat kävivät kopeloimassa koiraa, Biekka antoi ohjaajan kosketella kuonoa ollen ihan paikallaan. Ensimmäisellä kerralla oltiin kentällä alle puolituntia; lähdettiin aiemmin pois, ettei Biekka väsy liikaa. Eilen oltiin pikkuisen kauemmin. Ehdittiin ennen lähtöä tehdä luoksetulo liinalla. Biekka lähti innoissaan ohjaajan mukana kauemmaksi. Kun kutsuin sitä, se juoksi luokse kuin luoti, korvat takana, niin kovaa kuin tassuista lähti. Voi että <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti