Nyt on se aika vuodesta, jota todella inhoan. Loskaa, sohjoa, kuraa. Varsinkaan nurmikkoa vasta odottava piha ei ole lumen sulaessa mikään kaunis näky. Eikä se, että pihaa kulkeutuu kengissä ja tassuissa sisälle asti. No, se on sivuseikka; koirille lumen sulaminen paljastaa uusia mielenkiintoisia hajuja ja Biekalle näköjään makuelämyksiäkin. Eilen kuralenkkeiltiin vesisateessa tutulla metsätiellä. Biekka pääsi ensimmäistä kertaa nuuskuttelemaan lumen alta törröttäviä puolukanvarpuja ja sammalta. Lumen alta paljastui myös eläinten jätöksiä ja niistä poronpapanat olivat Biekankin mieleen. "Mennään!" Otettiin Moskun kanssa pieni juoksuspurtti ja niin oli Biekankin jätettävä papanat rauhaan ja sännättävä perään.
 |
| Nuuskis |
Kannattipa viimeksi barfpäivityksessä kirjoittaa, että paikallinen jälleenmyyjä toimittaa Muschia vain harvakseltaan. Samana iltana sain viestiä uudesta tilauksesta ja ruuat tulivat eilen. Muutama kuukausi siinä vierähti, että saatiin uudelle pohjoisen pojalle ruokalistalle ensimmäiset maistiaiset poroa (syksyllä saadaan sitten enemmänkin, toivotaan). Ja, kun ilmettä katsoo, taitaa poro tässä muodossa olla koiralle sittenkin papanoita maistuvampi vaihtoehto.
 |
| Poro(kin) maistuu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti