Pelastajat

Miten koirat reagoivat, kun omistaja "tuupertuu" maahan kesken metsälenkin? Teinpä paimenilleni pienen testin.

Tåget till Rovaniemi

Terveisiä Pikajuna 401:stä! Kotimatka pohjoiseen on startannut.

Ensimmäinen junamatka sekä lapsille että Biekalle on puolessa välissä. Biekka nukkuu jaloissa ja haaveilee kahden penkin päässä matkaavasta kääpiöpinserineidistä. Ihan hiljaa onneksi. Konduktööri oli huippu ja halusi rapsuttaa kaikkia koiria. Biekka nousi tietysti häntä heiluen matkalaukun päälle ottamaan rapsutukset vastaan.

Tervehtymistä -toivotaan

Biekan antibioottikuuri saatiin loppuun Kainuun mummolassa, jonne otimme viikko sitten äkkilähdön anopin kyydillä. Täällä ollaan vieläkin. Minä, lapset ja B. Mosku jäi Villen kaveriksi kotiin.

Biekan vointia on ollut onneksi tarkkailemassa useampi silmäpari. Köhimistä ja yskähtelyä en ole enää huomannut ja ruohonsyönti on myös loppunut ulkona. Jotain pientä kurnutusta on ollut kuultavissa, mutta sekin satunnaisesti. Nyt yritän kuulostella ja kirjata ylös, missä tilanteessa tuota ääntä kuuluu. Onneksi Biekka on muuten ihan reipas itsensä. Varovaisten kävelytysten piristäjänä on ollut Japa-borderi, joka oli mummolassa yhtä aikaa hoidossa. Riekkumaan kaveruksia ei silti olla vielä päästetty.

Tänään B pääsi tattimetsään jäkäläkankaille. Aika iloinen veikko!

Nielutulehdus

Viimeisenä hoitopäivänä, sunnuntaina koirahoitolasta soitettiin, Biekka oli yskinyt ja kakonut oudosti. Ensiksi ajattelin, että se on syönyt heinää ja sitä on jäänyt kurkkuun. Haimme koirat sunnuntaina normaalisti kotiin ja lupasin ilmoittaa, mihin suuntaan vointi menee, tarviiko käydä eläinlääkärissä tms. Maanantaina kotona Biekka tosiaan röhki omituisesti ja yski välillä. Kerran se kakoi ulos valkoista limaa. Illalla se kökötti pää painuksissa ja vinkaisi yskimisen jälkeen. Soitin eläinlääkärille ja sain seuraavalle päivälle ajan.

Eläinlääkärissä Biekalla todettiin nielutulehdus. Nielu tutkittiin nukutuksessa. Nielu punoitti ja toinen puoli oli selvästi turvonnut. Myös kitarisat punoittivat vähän. Jostain syövereistä poistettiin lisäksi pieni kasvinpala nielua ärsyttämästä. Biekka sai antibioottikuurin viikoksi ja kipulääkepiikin sekä kiputabletteja kotiin. Nyt jälkeen päin mietin, olisiko Biekan ihmeellinen ruohonsyönti ennen hoitoon viemistä ollut jo oire nielutulehduksesta (?). Ilta meni nukutuksesta ja tokkurasta toipuessa, mutta jo keskiviikkoiltana B oli paljon reippaampi. Myös koirahoitolassa otettiin uutiset huojentuneena vastaan.

Eilen käytiin mutka eräkämpällä retkeilemässä. Otettiin Biekkakin mukaan, kun ei potilasta hennonnut kotiinkaan yksin jättää. Biekka viihtyi kämpän sisällä kamiinan lämmössä omassa häkissään, kun me muut taistelimme ulkona sateessa sääskien kanssa.