Heiluvia ikkunoita

Nyt, kun on seurannut Biekan kasvua ja kehittymistä ja todennut sen reippaaksi ja rohkeaksi pennuksi, huomaa selkeitä eroja Moskun pentuaikaan. Mosku suhtautuu uusiin asioihin aina varauksella. Oikeastaan se on vieläkin aika vauva, jolle täytyy tutustuttaa asioita aivan kuten pikkupennulle. Saimme sääskiverkot vihdoin ikkunoihin ja olemme voineet pitää ikkunoita auki. Ne tietysti välillä heiluvat, kun tuulee. Moskulle tämä oli kauhistus. Se pakeni poikien huoneeseen, jossa ikkuna oli visusti kiinni. Parina päivänä opetin naksulla, ettei ikkunoita tarvi pelätä. Mosku tiesi heti, minkä takia naksu on mukana huoneessa, viisas kun on. Se seurasi vapaaehtoisesti makuuhuoneeseen, jossa kaihtimet heiluivat ja kahisivat ikkunaan, se vilkaisi ikkunaa ja sitten minua. Mosku rentoutui pikkuhiljaa ja meni nuuskuttelemaan ikkunan luo. Myöhemmin laitoin olohuoneen ikkunan auki ja otin Biekan olohuoneeseen. Sitä kun ei mikään hetkauta. Mosku tuli perästä, mutta koska Biekka ei ollut moksiskaan, senkään ei tarvinnut olla. Biekan tulon jälkeen olen vasta miettinyt, kuinka paljon helpompaa Moskun kanssa olisi voinut olla, jos se olisi kovempi luonteinen ja rohkea niin kuin tuo musta pötkö. Nyt, kun on mihin verrata. Mosku on aina ollut meijän Mosku, rakas sellaisena höslänä kuin on. Opettavaista tämä koiraelämä kuitenkin on. Mosku on ollut esimerkkinä Biekalle monessa asiassa mm. sisäsiisteyden opettelussa, autoilussa, lenkkeilyssä ja Biekka jo puolen vuoden iässä auttaa selättämään mörköjä Moskun kaverina. Aika kaksikko <3

Tuolla mammalla on aika vilkas mielikuvitus.
Nyt se luulee, että mä pelkään ikkunoita..

Just noin! Leiki vaan, äläkä pelkää!


Eihän enää pelätä