Eskarissa

Nyt on eskaria takana kaksi kertaa. Viikko sitten maanantaina aloitettiin seitsemän koirakon ryhmässä. Biekka taisi olla joukon nuorin oppilas. Molemmilla kerroilla tehtiin kontaktiharjoituksia ja treenattiin luoksetuloa, eilen otettiin pikkuisen paikallaoloa ja luopumista, mitkä meiltä oikeastaan kotona jo sujuu. Ainoa ero kotitreeneihin on tietysti se, että paikalla on vieraita koiria ja harkat tapahtuvat häiriön alla. Ensimmäisellä eskarikerralla Biekalla nousi niskakarvat pystyyn, kun se autosta tulon jälkeen kuuli koirien haukuntaa. Kentällä jännitys vaihtui kiinnostukseksi ja Biekka yritti vetää haukahdellen vierustoverien suuntaan. Kun ohjaajat testasivat luoksepäästävyyttä, Biekka änkesi ensin syliin häntä vimmatusti heiluen ja kellahti sitten ohjaajan jalkoihin rapsuteltavaksi. Mikä vauva! Viikon aikana treenattiin hampaiden näyttämistä naksulla niin, että eilen, kun ohjaajat kävivät kopeloimassa koiraa, Biekka antoi ohjaajan kosketella kuonoa ollen ihan paikallaan. Ensimmäisellä kerralla oltiin kentällä alle puolituntia; lähdettiin aiemmin pois, ettei Biekka väsy liikaa. Eilen oltiin pikkuisen kauemmin. Ehdittiin ennen lähtöä tehdä luoksetulo liinalla. Biekka lähti innoissaan ohjaajan mukana kauemmaksi. Kun kutsuin sitä, se juoksi luokse kuin luoti, korvat takana, niin kovaa kuin tassuista lähti. Voi että <3 

Pesukarhu

Biekka sai uuden lelun:

Poroa kahdella tapaa

Nyt on se aika vuodesta, jota todella inhoan. Loskaa, sohjoa, kuraa. Varsinkaan nurmikkoa vasta odottava piha ei ole lumen sulaessa mikään kaunis näky. Eikä se, että pihaa kulkeutuu kengissä ja tassuissa sisälle asti. No, se on sivuseikka; koirille lumen sulaminen paljastaa uusia mielenkiintoisia hajuja ja Biekalle näköjään makuelämyksiäkin. Eilen kuralenkkeiltiin vesisateessa tutulla metsätiellä. Biekka pääsi ensimmäistä kertaa nuuskuttelemaan lumen alta törröttäviä puolukanvarpuja ja sammalta. Lumen alta paljastui myös eläinten jätöksiä ja niistä poronpapanat olivat Biekankin mieleen. "Mennään!" Otettiin Moskun kanssa pieni juoksuspurtti ja niin oli Biekankin jätettävä papanat rauhaan ja sännättävä perään.

Nuuskis

Kannattipa viimeksi barfpäivityksessä kirjoittaa, että paikallinen jälleenmyyjä toimittaa Muschia vain harvakseltaan. Samana iltana sain viestiä uudesta tilauksesta ja ruuat tulivat eilen. Muutama kuukausi siinä vierähti, että saatiin uudelle pohjoisen pojalle ruokalistalle ensimmäiset maistiaiset poroa (syksyllä saadaan sitten enemmänkin, toivotaan). Ja, kun ilmettä katsoo, taitaa poro tässä muodossa olla koiralle sittenkin papanoita maistuvampi vaihtoehto. 

Poro(kin) maistuu

Kouluun

Tänään oli Karvakuonojen infotilaisuus kevään ja kesän tulevista kursseista. Biekka aloittaa maanantaina toko-"eskarin", jossa harjoitellaan mm. kontaktia, leikkimistä, hihnakäyttäytymistä sekä tutustutaan pikkuisen jo tokon alkeisiin. Aika jännää aloittaa taas ohjatut treenit aivan puhtaalta pöydältä. Muistikuvat Moskun treenien alkuajoista Oulussa ovat aika hämärät :D Terveisiä vanhoille treenikavereille! :) Eskarista jatketaan sitten kesäkuussa ala-asteelle ihmettelemään. Moskun kanssa jatketaan edistyneempien ryhmässä. Mustan kanssa kiikarissa on myös agilityyn tutustuminen kesällä/syksyllä ja valkoisen kanssa ehkä jotain uutta pk-puolella, katsotaan mitä yhdistyksessä keksitään. Tietty se avoinluokkakin pitäis päästä korkkaamaan.. Moskusta näkee selvästi, kuinka paljon se nauttii kentällä olemisesta. Aika näyttää, mistä Biekka tykkää. 

Tässä sopivasti aiheeseen liittyvä kirjoitus, jonka bongasin Facebookista. 

Barf-hulluutta

Olen juuri aamukahvilla. Taustalla kuuluu luiden rouskintaa (ja valkoisen sikaröyhtäisyt). Kuinka tyytyväinen mamma voi taas olla, kun pakastimessa on uusia luita ja lihoja. MAMMA! Raakaruokinta on kivaa ja hulluakin, kun pitää aina olla niin innoissaan uusista laatikoista ja pötköistä. Onneksi naapurit tuskin ihmettelevät jokapäiväistä kirveen ja vasaranheiluttelua takapihalla. Niin, kyllä maalla on mukavaa. Mummo ja pappa pelastivat eilen paljon tuodessaan Rovaniemeltä täydennyslastin raakaa. Paikallinen jälleenmyyjä pystyy toimittamaan raakapakasteita kuulemma tosi harvaan pienen kysynnän vuoksi (maalla ei niin mukavaa) ja ainakin syksyyn asti niitä saadaan vain Rovaniemeltä. Seuraavalla kaupunkireissulla koukkaamme itsekin Lemmikin Valinnan kautta. Suunnitelma B on Vauhti-Raksu, jonka auto pysähtyy lauantaisin Rovaniemellä sekä Tervolassa Kuksalla ja Hurtta-Hotellilla. Mitäpä sitä ei tyytyväisen rouskinnan eteen tekisi. Barf-hullu mikä barf-hullu. 

Sian rintarustoja, broiskun jauhelihaa ja kauloja

180g kauloja, 700g rintarustoja

Hulluuden mahdollistavat työkalut

Aamupojat

Näin lähes joka aamu. Kaksikko odottaa keittiössä uunin vieressä aamutoimien päättymistä ja aamu-ulkoilua. Mun aamupojat.

Korvapäivitys

Moskun verikorva täyttyi uudelleen jo samana iltana, kun käytiin eläinlääkärissä. Syötettiin kuitenkin kuurit loppuun eläinlääkärin ohjeen mukaan ja seurattiin korvan tilannetta. Nyt korvalehdessä on enää pieni mutka ja korvan sisäpinnassa tummempi alue muistona verikorvasta. Kipukin on poissa. Ilmeisesti veri hyytyi itsestään ja tukki vuotokohdan. Nyt odotetaan vain karvojen takaisin kasvua korvaan.

Ei tullut Moskusta ruttukorvaa,
kun näin pienellä mutkalla säästyttiin