sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ontumista, Rimadyl ja violetti paketti

Ei taas, Biekka ontuu! Lokakuun lopussa minulla paloi käämit totaalisesti. Olimme käyneet koirien kanssa metsälenkillä helpossa maastossa, jossa molemmat saivat kulkea vapaana, oli pellonlaitaa, polkuja ja metsätietä. Lenkin jälkeen illalla B ontui vasenta etutassua lepäämisen jälkeen -taas. Näin oli siis käynyt satunnaisesti ennenkin. Aiemmin B käveli seuraavana päivänä normaalisti, mutta ei tällä kertaa. Se oikein uikahti aamulla pedistä noustessaan. Soitin eläinlääkärille ja saimme viikon kipulääkekuurin ja lepomääräyksen. Olin melko varma, etteivät ne auttaisi mitään vaan Biekka jatkaisi känkkäämistä kuurin jälkeen. Otin valmiiksi jo ylös Rovaniemen Univetin sekä Oulun Animagin ajanvarausnumerot sekä päivystin netissä vapaita aikoja ontumatutkimukseen sekä Rovaniemelle että Ouluun, jonne olisimme seuraavalla viikolla menossa käymään. Mietin kuumeisesti mahdollisia syitä ontumiselle. B aristi ehkä hieman olkaa, kun sitä painoi ylhäältä. Vaihdoin nahkahihnan flexiin, jota B harvemmin vetää täysin kireälle. Tutkin valjaat, istuvatko ne huonosti. Olihan Beellä yksi ylimääräinen selkä-/lannenikamakin. Voisiko sillä olla vaikutusta? Onko Bee liukastunut? Kysymysmerkkejä sateli ilmaan.

Muistin valkkaripiireistä hyviä kokemuksia Nutrolin Nivel -valmisteesta ja päätin ostaa Biekalle violetin pakkauksen kokeiluun. Siskokin suositteli sitä pelkästään jo tuon yhden ylimääräisen selkänikaman takia. Eipä siitä haittaakaan olisi, jos kokeilee. Ennen violettia postia ehdin syöttää Beelle ensihätään Moskun Senior-öljyä. Paketti saapui, Biekan kuuri loppui ja lähdetiin sovitusti Oulun reissulle Biekan ortopedinen peti mukaan pakattuna. Olin varma, että yksi kävelylenkki ja vauhtijuoksu Japa-borderterrierin kanssa ja Biekka känkkäisi taas. Ensimmäinen 20 minuutin kävely kotona, ei ontumista. Reissussa sama, ei mitään, ei edes koirakaverin kanssa villittelyn jälkeen. Oltiin Oulun seudulla neljä päivää ja Biekka liikkui aivan normaalisti. Kotona pidennettiin lenkkejä ja otettiin jopa kickspark vauhtia lisäämään. Nyt marraskuun lopussa uskallan vähän jo huokaista, Biekka ei ole ontunut kertaakaan vaikka rasitusta on ollut. En tiedä, kumpaa on syytä kiittää, kipulääkkeitä vai öljyä, ehkä molempia, mutta aivan sama, kun koira voi liikkua ongelmitta. 

Nyt huokaistaan hetki tältä panikoimiselta. Toivotaan, että vetreät lenkit jatkuvat ja saadaan nauttia talvesta koiramaisen täysillä.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti