Mosku ja Biekka saivat viime viikonloppuna omistajistaan lomaa ja pääsivät molemmat elämänsä ensimmäistä kertaa koirahoitolaan. Me ihmiset nautiskelimme hotellielämästä Oulussa ja koirat leppoisasta viikonlopusta Koirahoitola HukanPesässä koirien omassa mökkikylässä matkan varrella. Arvaa, ketä jännitti eniten?
Pojat saivat molemmat omat sisätilat ja ulkotarhat näköyhteydellä toisiinsa. Toimme mukana koirille omat pedit ja raakaruuat. Lisäksi koirat saivat hoitolasta luita. Tarhassa Moskua vähän jännitti, mutta tiesin, että se rentoutuu pian, koska lähellä oli muitakin koiria. Lähdettyämme hoitaja alkoi opettaa pojille talon tapoja, luukun avaamista ja kulkemista sisään ja ulos.
Reissussa mielenrauhaa hoidon sujumisesta toi hoitolan Facebook-kuva nauravasta Moskusta lenkkeilemässä pellolla. Hauskaa - ja niin outoa. Ainakin miljoona kertaa reissussa olin itse lähdössä koirien kanssa pissatuslenkille. Odotin tassujen rapinaa, märkää aamuherätystä tai auton takatilasta Moskun posahtelua ohikulkijoille kaupungin liikennevaloissa. Vasta sunnuntaina kaikki tuntui jälleen normaalilta, kun tuttu kaksikko valtasi auton takatilan.
Hoidossa Mosku oli oppinut avaamaan luukun sisään mennessä, mutta ei ulos ja hyödynsikin siis portieeripalvelua. Biekka ihmetytti haukkumattomuudellaan. Korvia kuumottavan haukun ympäröimänäkään Biekka ei yltynyt haukkumaan. Koirat olivat käyttäytyneet hyvin ja hoito sujunut muutenkin kuten pitää. Kyllä voi herroista olla ylpeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti