Koomista Vappua

Ehdin jo huhtikuussa luulla, että kevät tulee. Mikä erehdys! Ensimmäisessä kuvassa nautiskellaan lenkistä kokonaan sulalla pyörätiellä aurinkoisessa +10°C säässä. Sain jalkaan lenkkarit! Muutaman päivän päästä tulikin taas talvi -ja lumisade vähintään kerran päivässä. Voihan talvisaappaat! Vappukin meni siinä sivussa säitä ihmetellessä. Joku haluaa jo kesän (Minä! tänä vuonna pääsen ensimmäistä kertaa k-o-s-k-a-a-n mylläämään omaa pihaa, istuttamaan kasveja ja ihmettelemään, mitä lumen alta paljastuu..), joillekin talvi on niiin ihanaa, että voi antaa itselleen jopa lumipesun. Kerta toisensa perään. 

Vappumarssi:

Huhtikuun ostoksia

Huhtikuussa shoppailtiin tulevia harkkoja varten. Molemmat koissut saivat omat patukat. Valkoiselle valkoista, tietty. Biekalle hankittiin valjaat. Ja jei, vihdoinkin jotain KELTAISTA. Biekka sai vielä kissojen lelun, tuollaisen vaimeasti kilisevän karvapallon näyttelytreeneihin.

Mosku on jo korkannut juoksukauden mieheni kanssa sekä aloittanut toko-treenit. Tämän vuoden tavoite: TK2. Biekan kanssa käydään näyttelytreeneissä. Ensimmäinen mätsäri on jo viikon päästä lauantaina ja puolen kuun paikkeilla jännätään sitten kunnolla ihan ensimmäisessä oikeassa näyttelyssä Levillä. Hui. Hakuilemassa käydään aina, jos vain päästään. Ilmoittauduttiin B:n kanssa myös  kaverikoirakurssille Kittilään. Katsotaan, olisiko pojasta äitinsä tassun jäljille. Pian pitäisi selvitä, täyttyykö vaadittu 15 koirakon määrä. Jos kurssia ei saada järjestettyä nyt keväällä, mennään samaisten halukkaiden kanssa syksyllä Rovaniemelle.

Keltaista! Rukka Mini Comfort

XL

 White to white

Kitinen

Keväinen Kitinen maaliskuussa. Käytiin retkeilemässä jäällä ja tarkistamassa jään paksuus rannassa. Tulos noin 30cm. 

Kotaranta

Mittaus käynnissä

 Kaksikko

 Vuorikiipeilyä

Hiihdellään

Meillä oli Biekan kanssa muutamana maaliskuun viikonloppuna tosi, tosi kivaa. Käytiin oikealla koiraladulla hiihtämässä. Siis siellä, missä tassunjäljet ja keltainen lumi on sallittuja! Aiemmin olin testannut Biekan suhtautumisen suksiin omalla pihalla. Eli jos takana rytisee, ei kannata välittää. Biekka ei säikkynyt suksia ja meno oli muutenkin helppoa, joten uskaltauduttiin vähän kokeneempien menijöiden sekaan varuskuntaan. Ja tunnustan; siellä sattui yksi pyllähdys, kun hihna joutui suksen alle. Täällä vastaantulijat tervehtivät aina, mutta nyt antoivat vielä extrahymynkin nähdessään vallattoman hiihtokaverini metsästyskoirien seassa urheilemassa. 

Hei, mennään jo; tuolla on muitakin!

 Tassunjäljet sallittuja

 Maali! Matkaa kertyi ehkä 4,5km (eikä 14km) 

 Pakkasen puolella

Hiihtokaveri